Job 36

1 Elihu fuhr nun weiter fort:

Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2 "Ein wenig warte noch, daß ich dich unterweise! Denn noch spricht manches auch für Gott.

"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

3 Ich muß nur meinen Vortrag weiter ausdehnen; doch werde ich mein Tun rechtfertigen.

Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

4 Denn nimmer sollen meine Worte dich enttäuschen, die ich an dich, Rechthaber, richte.

sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

5 Sieh, Gott ist fest und widerspricht sich nicht; er ist durchaus von festem Sinn.

Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

6 Er schenkt dem Frevler nicht das Leben; dem Armen aber gibt er Recht.

Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

7 Von Frommen zieht er nicht die Augen ab; sogar mit Königen läßt er auf dem Thron sie sitzen, in Pracht und Herrlichkeit, und werden sie dann stolz,

Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

8 so legt man sie in Ketten, und sie werden so gefesselt in des Elends Stricken.

Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

9 Dann hält er ihnen vor ihr Treiben, ihre Sünden, daß sie stolz geworden.

niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

10 Und so tut er ihr Ohr der Warnung auf und heißt sie umkehren von Sünden.

avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

11 Gehorchen sie in Unterwürfigkeit, dann fließen ihre Tage in Glückseligkeit, in Wonne ihre Jahre hin.

Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

12 Doch wenn sie nicht gehorchen, rennen sie ins Dunkle und sie sterben in Verblendung.

Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13 Ruchlose Leute aber wecken Zorn und rufen nicht um Hilfe, wenn er sie fesselt.

Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

14 Hin stirbt so in der Jugendfrische ihre Seele, ihr Leben in der Vollkraft.

Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

15 In seinem Elend rettet er den Armen, dieweil er in der Not ihr Ohr eröffnet.

Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

16 Er lockt auch dich aus der Bedrängnis Rachen. An ihre Stelle träte Freiheit, unbeengt, und deines Tisches Schüssel würde voll von Fett.

Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Bist du von frevelhaftem Urteil aber voll, dann trifft auch dich gerechtes Urteil.

Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

18 Denn Zorn verführe dich nicht zu dem Übermaße, der Streit um Lösung soll dich nicht verleiten.

Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Wird's dein Geschrei in Ordnung bringen? Unnötig sind ja all die Kraftanstrengungen.

Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

20 Nicht wünsche dir die Nacht herbei! An ihre Stelle treten Unruhen.

Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

21 Nimm dich in acht und kehre nimmer dich dem Frevel zu! Du hast dazu mehr Lust als zu dem Leiden.

Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

22 Sieh, Gott ist groß in seiner Macht. Wer ist ein Lehrer gleich wie er?

Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23 Wer stellt ihn über seinen Weg zur Rede? Wer sagt nur: 'Du hast schlecht gehandelt'?

Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

24 Bedenk, daß du sein Tun des Irrtums zeihst, das andere in Lobliedern besingen!

Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

25 Und alle Menschen haben ihre Lust daran; die Sterblichen betrachten es seit fernsten Zeiten.

kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26 Sieh, Gott ist alt, weit über unsere Begriffe, und unerforschlich seiner Jahre Zahl.

Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

27 Er zählt die Wassertropfen ab, daß sie in seinen Nebel hin als Regen sickern,

Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

28 den Wolken rieseln lassen, auf viele Menschen niederträufelnd.

jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

29 Wer vollends hätte Einsicht in der Wolken Weite, in das Gedröhne seines Wohngezeltes,

Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

30 wenn er darin sein Rollen weithin tönen läßt und dann des Meeres Quellen niederrinnen?

Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

31 Denn damit gibt er Völkern Nahrung, stellt Speise her in großer Menge.

Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

32 Er birgt den Blitzstrahl in den Händen, befiehlt ihm, wo er einzuschlagen hat.

Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

33 Er zeigt ihm seinen Freund; den Frevler aber läßt er ihn durchbohren."

Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."