Job 33

1 "Nun aber höre, Job, auf meine Rede! All meinen Worten leih' dein Ohr!

Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

2 Ich öffne nunmehr meinen Mund; nach Kräften redet meine Zunge.

Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

3 Geradem Sinn entstammen meine Worte; was meine Lippen wissen, sprechen sie auch lauter aus.

Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

4 Erschaffen hat mich Gottes Geist, und mich belebt der Odem des Allmächtigen.

Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

5 Kannst du's, so widerlege mich! Ja, rüste dich zum Kampfe gegen mich!

Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

6 Fürwahr, ich bin nach deiner Art, mit Gott verglichen; aus gleichem Ton wie du bin ich geschnitten.

Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

7 Nein, Furcht vor mir, die braucht dich nicht zu schrecken, und meine Wucht soll dich nicht niederdrücken.

Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

8 Allein vor meinen Ohren sagtest du; den Wortlaut hörte ich genau:

Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

9 'Rein bin ich, ohne Missetat, und lauter bin ich, ohne Fehl.

Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

10 Wahrhaftig, er erfindet gegen mich nur Vorwände, erachtet mich für seinen Feind,

Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

11 und meine Füße legt er in den Block und gibt auf alle meine Wege acht.'

Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

12 Sieh, darin hast du unrecht und darin widerspreche ich dir auch; denn Gott ist größer als der Mensch.

Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

13 Warum hast du mit ihm gehadert, weil er auf alle deine Worte keine Antwort gibt?

Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

14 Denn Gott spricht auf die eine und die andere Weise; man faßt es nur nicht auf.

Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

15 Im Traume und im Nachtgesichte, wenn Tiefschlaf auf die Menschen fällt im Schlummer auf der Lagerstätte,

Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

16 dann öffnet er der Menschen Ohr und gibt so ihnen Zeichen,

Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

17 um von der Tat den Menschen abzubringen und vor dem Übermut den Mann zu schützen,

Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

18 auf daß er seine Seele vor der Finsternis bewahre, sein Leben vor dem Gang zur Unterwelt.

Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

19 Hernach wird er gezüchtiget durch Schmerz auf seinem Lager; in seinen Gliedern wütet immerfort ein Krampf.

Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

20 Sein Lebenstrieb macht ihm das Brot zum Ekel und seine Seele seine Lieblingsspeise.

Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

21 Sein Fleisch vergeht; man kann es nimmer sehen. Sein dürr Gebein wird unscheinbar,

Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

22 so daß dem Grab sich seine Seele nähert, den Würgern schon sein Leben.

Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

23 Wenn dann ein Fürsprechbote zu ihm tritt, so einer aus dem Freundeskreise, um einem das, was recht, zu melden,

Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

24 und, seiner sich erbarmend, spricht: 'Erlöse ihn! Laß ihn doch nicht zur Grube fahren! Ich habe Dank empfangen',

Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

25 dann strotzt sein Leib von Jugendfrische wieder und wird wie einst in seiner Jugendzeit.

Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

26 Er fleht zu Gott, und der erweist ihm Gnade und läßt sein Angesicht ihn unter Jauchzen schauen und gibt zurück dem Armen sein Verdienst.

Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Er singt den Leuten vor und spricht: 'Ich hatte schwer gesündigt, das Recht verkehrt; doch ward's mir nicht vergolten.

Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

28 Erlöst hat er jetzt meine Seele, auf daß sie nicht zur Grube fahre. Mein Leben freut sich noch am Tageslicht.'

Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

29 Sieh, Gott tut dieses alles zwei-, dreimal mit einem Manne,

Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

30 um seine Seele so der Grube zu entreißen, daß er des Lichtes der Lebendigen sich freue.

Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

31 Merk auf, Job! Hör mir zu! So schweige! Laß mich reden!

Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

32 Hast du dann Gründe noch, so widerlege mich! Dann sprich! Ich gebe gern dir recht.

Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

33 Wo nicht, so hör mir zu und schweige, damit ich dich jetzt Weisheit lehre!"

Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.