Job 32

1 Da hörten die drei Männer auf, dem Job noch weiter zu erwidern, obwohl er selbst sich für gerecht erachtete.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Auf dieses hin geriet in Zorn Elihu, der Sohn des Barachel aus Buz, von Rams Geschlechte. Er wurde über Job sehr aufgebracht, weil er sich gegenüber Gott für ganz gerecht erachtete.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 Auch über die drei Freunde ward er zornig, weil sie die rechte Antwort nicht gefunden und Job ins Unrecht setzten.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Elihu aber hatte nur bei Job gewartet, solange jene redeten, weil sie betagter als er waren.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Elihu merkte nun, daß diese drei nichts weiter zu erwidern wußten, und so entbrannte mächtig stark sein Zorn.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 Nun hob Elihu an, der Sohn des Barachel aus Buz, und sprach: "Ich bin noch jung an Jahren; aber ihr seid Greise; ich war daher zu schüchtern und scheute mich, bei euch mein Wissen anzubringen.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Ich dachte: Mag das Alter reden, der Jahre Fülle Weisheit lehren!

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Allein der Geist im Menschen ist's, der Odem des Allmächtigen, der sie verständig macht.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 Nicht die Betagten sind die Weisesten; noch wissen Greise immer, was das Rechte ist.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 Drum sage ich: Hört doch auf mich! Ich möchte kundtun, was ich selber weiß.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Als ich auf eure Rede wartete, da überlegt ich mir eure Beweise. Bis euch die rechten Worte kämen,

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 solange habe über euch ich nachgedacht. Doch keiner von euch überzeugte Job und widerlegte seine Reden.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 Sagt nicht: 'Wir fanden Weisheit. Nur Gott vermag ihn zu besiegen, nicht ein Mensch!'

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Nach meiner Ansicht trug er keine treffenden Beweise vor; ich will ihm nicht erwidern mit Worten gleich den eurigen.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Sie sind besiegt, antworten nimmer; sie schoben von sich die Beweise.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 So fange ich denn an, weil sie nicht reden, dieweil sie dastehn ohne jegliche Erwiderung.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Ich möchte gleichfalls meine Lehre künden und kundtun, was ich selber weiß.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Denn ich bin voll von Worten; mich drängt der Geist in meinem Innern.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Mein Inn'res ist wie festverschlossener Wein, der in den neuen Schläuchen Luft sich macht.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Ich rede, um mir Luft zu machen, tu meine Lippen auf und spreche.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Für keinen Menschen nehme ich Partei und nenne niemandem zulieb die Dinge anders,

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 weil ich es nicht verstehe, die Dinge anders zu benennen. Sonst würde kaum mein Schöpfer mich ertragen."

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.