Job 29

1 Darauf fuhr Job im Vortrag seiner Rede fort:

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

2 "Ach, daß ich wäre wie in früheren Monden, wie in den Tagen, da mich Gott beschützte,

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

3 als seine Leuchte über meinem Haupte schwebte und ich bei ihrem Scheine mich ins Dunkel wagte!

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

4 So, wie ich war, in meiner höchsten Blüte Tagen, da Gott mein Zelt beschirmte,

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

5 als der Allmächtige noch mit mir war, als meine Dienerschaft mich noch umgab,

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

6 als meine Gäste sich in Dickmilch badeten, als Bäche Öls bei mir den Boten zur Verfügung standen!

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

7 Wenn ich zur Stadt hinauf zum Tore ging und auf dem Markte meinen Sitz einnahm,

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

8 alsdann verkrochen sich die Knaben, sahn sie mich, und Greise standen auf und blieben stehen.

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

9 Die Ratsherrn hielten ein mit Reden und legten auf den Mund die Hand.

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

10 Der Edlen Stimme, sie verbarg sich; das Wort blieb ihnen in der Kehle stecken.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

11 Wer von mir hörte, pries mich selig; wer mich erblickte, lobte mich.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

12 Ich half dem Armen, der um Hilfe schrie, dem Waisenkinde, dem hilflosen.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

13 Und armer Menschen Segen kam auf mich; das Herz der Witwe ließ ich jubeln.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

14 Gerechtigkeit war mein Gewand, das gut mir stand, und meine Rechtlichkeit war Mantel mir und Diadem.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

15 Ich war des Blinden Augenlicht und Fuß dem Lahmen.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

16 Den Armen wollte ich ein Vater sein; selbst Fremder Sache führte ich.

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

17 Des Bösewichts Gebiß zermalmte ich und riß den Raub ihm aus den Zähnen.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

18 So dachte ich, in meinem Neste stürbe ich; ich lebte soviel Jahre wie der Phönix.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

19 Zum Wasser reichte meine Wurzel tief hinab; in meinen Zweigen nächtigte der Tau,

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

20 und neu stets würde meine Herrlichkeit an mir; in meiner Hand verjüngte sich der Bogen.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

21 Mir hörten sie nur zu und warteten und lauschten schweigend meinem Rat.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

22 Wenn ich geredet, sprachen sie nicht mehr; nur meine Rede troff auf sie herab.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

23 Sie warteten auf mich wie auf den Regen; sie lechzten nach mir wie auf Lenzesregen.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

24 Und lächelte ich ihnen zu, so konnten sie's nicht glauben, und sie verschmähten nicht mein heitres Antlitz.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

25 Ich wählte ihren Weg, den sie einschlagen sollten, wie bei der Kriegerschar der König. Ich saß gemächlich obenan wie einer, der den Trauernden Trost spendet." -

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.