Job 16

1 Darauf erwidert Job und spricht:

Sitte vastasi Job ja sanoi:

2 "Desgleichen hörte ich schon viel; ihr alle seid mir leidige Tröster.

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

3 Sind zweckvoll windige Worte? Oder, was zwingt dich, daß du Rede stehst?

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

4 Wie ihr, so könnte ich auch reden, wärt ihr an meiner Stelle. Ich übertrumpfte euch durch Worte, und schüttelte bloß mit dem Kopfe über euch.

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

5 Mit meinem Munde tröstete ich euch, doch Mitleid hielte meine Lippen an.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

6 Wenn aber ich jetzt rede, so wird mein Schmerz doch nicht gelindert. Und unterlaß ich es, was nur verliere ich?

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

7 So hat man also mich besiegt. Du hast mir das verwirrt, was für mich zeugt,

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

8 hast wehrlos mich gemacht. - Zum Kläger ward er mir und trat mir gegenüber; er sagte mir ins Angesicht, ich löge.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

9 Er rümpft die Nase und befeindet mich und knirscht mit seinen Zähnen wider mich, und als mein Feind rollt er die Augen gegen mich.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

10 Sie sperren gegen mich den Mund weit auf und schlagen mich gar schmählich auf die Wangen; dabei ergänzen sie sich gegenseitig wider mich.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

11 Dem Bösewicht gibt Gott mich preis; durch Frevler Hände macht er meine Wunde aufbrechen.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

12 Ich lebte ruhig. Da kam im Sturm er gegen mich, ergriff mich an dem Nacken, warf mich hin und machte mich für sich zur Zielscheibe.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

13 Die Pfeile schwirren um mich her. Er spaltet meine Nieren schonungslos und schüttet meine Galle auf den Boden.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

14 Er bricht mir Bresche ein um Bresche und rennt gleich einem Kriegsheld wider mich.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

15 Da habe ich das Trauerkleid mir angenäht und in den Staub mein Horn gebohrt.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

16 Vom Weinen rot ist mein Gesicht, und meine Augen sind umflort.

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

17 Und doch war schuldlos meine Hand, aufrichtig immer mein Gebet.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

18 Du, Erde, decke nicht mein Blut, und meinem Klageruf sei keine Schranke!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

19 Im Himmel gibt's für mich noch Zeugen und Eideshelfer in den Höhen.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

20 Fürsprecher sind mir meine Sitten. Mein Auge weint zu Gott,

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

21 daß er dem Manne Recht verschaffe gegen Gott, so, wie man's bei den Menschen macht und seinesgleichen.

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

22 Denn wenig Jahre noch, dann walle ich auf einem Pfade ohne Wiederkehr."

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.