Lamentations 5

1 Souviens-toi, Éternel, de ce qui nous est arrivé! Regarde, vois notre opprobre!

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 Notre héritage a passé à des étrangers, Nos maisons à des inconnus.

Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3 Nous sommes orphelins, sans père; Nos mères sont comme des veuves.

Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Nous buvons notre eau à prix d’argent, Nous payons notre bois.

Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Nous sommes poursuivis, le joug sur le cou; Nous sommes épuisés, nous n’avons point de repos.

Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Nous avons tendu la main vers l’Égypte, vers l’Assyrie, Pour nous rassasier de pain.

Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 Nos pères ont péché, ils ne sont plus, Et c’est nous qui portons la peine de leurs iniquités.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Des esclaves dominent sur nous, Et personne ne nous délivre de leurs mains.

Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Nous cherchons notre pain au péril de notre vie, Devant l’épée du désert.

Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

10 Notre peau est brûlante comme un four, Par l’ardeur de la faim.

Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

11 Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, Les vierges dans les villes de Juda.

Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 Des chefs ont été pendus par leurs mains; La personne des vieillards n’a pas été respectée.

Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Les jeunes hommes ont porté la meule, Les enfants chancelaient sous des fardeaux de bois.

Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 Les vieillards ne vont plus à la porte, Les jeunes hommes ont cessé leurs chants.

Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 La joie a disparu de nos cœurs, Le deuil a remplacé nos danses.

Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 La couronne de notre tête est tombée! Malheur à nous, parce que nous avons péché!

Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Si notre cœur est souffrant, Si nos yeux sont obscurcis,

Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

18 C’est que la montagne de Sion est ravagée, C’est que les renards s’y promènent.

Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19 Toi, l’Éternel, tu règnes à jamais; Ton trône subsiste de génération en génération.

Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Pourquoi nous oublierais-tu pour toujours, Nous abandonnerais-tu pour de longues années?

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 Fais-nous revenir vers toi, ô Éternel, et nous reviendrons! Donne-nous encore des jours comme ceux d’autrefois!

Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Nous aurais-tu entièrement rejetés, Et t’irriterais-tu contre nous jusqu’à l’excès?

Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?