Lamentations 3

1 Je suis l’homme qui a vu la misère Sous la verge de sa fureur.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Il m’a conduit, mené dans les ténèbres, Et non dans la lumière.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Contre moi il tourne et retourne sa main Tout le jour.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Il a fait dépérir ma chair et ma peau, Il a brisé mes os.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Il a bâti autour de moi, Il m’a environné de poison et de douleur.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 Il me fait habiter dans les ténèbres, Comme ceux qui sont morts dès longtemps.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Il m’a entouré d’un mur, pour que je ne sorte pas; Il m’a donné de pesantes chaînes.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 J’ai beau crier et implorer du secours, Il ne laisse pas accès à ma prière.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Il a fermé mon chemin avec des pierres de taille, Il a détruit mes sentiers.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 Il a été pour moi un ours en embuscade, Un lion dans un lieu caché.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Il a détourné mes voies, il m’a déchiré, Il m’a jeté dans la désolation.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Il a tendu son arc, et il m’a placé Comme un but pour sa flèche.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Il a fait entrer dans mes reins Les traits de son carquois.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Je suis pour tout mon peuple un objet de raillerie, Chaque jour l’objet de leurs chansons.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Il m’a rassasié d’amertume, Il m’a enivré d’absinthe.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Il a brisé mes dents avec des cailloux, Il m’a couvert de cendre.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Tu m’as enlevé la paix; Je ne connais plus le bonheur.

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 Et j’ai dit: Ma force est perdue, Je n’ai plus d’espérance en l’Éternel!

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Quand je pense à ma détresse et à ma misère, A l’absinthe et au poison;

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Quand mon âme s’en souvient, Elle est abattue au-dedans de moi.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Voici ce que je veux repasser en mon cœur, Ce qui me donnera de l’espérance.

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Les bontés de l’Éternel ne sont pas épuisées, Ses compassions ne sont pas à leur terme;

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 Elles se renouvellent chaque matin. Oh! Que ta fidélité est grande!

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 L’Éternel est mon partage, dit mon âme; C’est pourquoi je veux espérer en lui.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 L’Éternel a de la bonté pour qui espère en lui, Pour l’âme qui le cherche.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Il est bon d’attendre en silence Le secours de l’Éternel.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Il est bon pour l’homme De porter le joug dans sa jeunesse.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Il se tiendra solitaire et silencieux, Parce que l’Éternel le lui impose;

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Il mettra sa bouche dans la poussière, Sans perdre toute espérance;

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Il présentera la joue à celui qui le frappe, Il se rassasiera d’opprobres.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Car le Seigneur Ne rejette pas à toujours.

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 Mais, lorsqu’il afflige, Il a compassion selon sa grande miséricorde;

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Car ce n’est pas volontiers qu’il humilie Et qu’il afflige les enfants des hommes.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Quand on foule aux pieds Tous les captifs du pays,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 Quand on viole la justice humaine A la face du Très-Haut,

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 Quand on fait tort à autrui dans sa cause, Le Seigneur ne le voit-il pas?

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Qui dira qu’une chose arrive, Sans que le Seigneur l’ait ordonnée?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 N’est-ce pas de la volonté du Très-Haut que viennent Les maux et les biens?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Pourquoi l’homme vivant se plaindrait-il? Que chacun se plaigne de ses propres péchés.

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Recherchons nos voies et sondons, Et retournons à l’Éternel;

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Élevons nos cœurs et nos mains Vers Dieu qui est au ciel:

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Nous avons péché, nous avons été rebelles! Tu n’as point pardonné!

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Tu t’es caché dans ta colère, et tu nous as poursuivis; Tu as tué sans miséricorde;

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Tu t’es enveloppé d’un nuage, Pour fermer accès à la prière.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tu nous as rendus un objet de mépris et de dédain Au milieu des peuples.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Ils ouvrent la bouche contre nous, Tous ceux qui sont nos ennemis.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Notre partage a été la terreur et la fosse, Le ravage et la ruine.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Des torrents d’eau coulent de mes yeux, A cause de la ruine de la fille de mon peuple.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Mon œil fond en larmes, sans repos, Sans relâche,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 Jusqu’à ce que l’Éternel regarde et voie Du haut des cieux;

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Mon œil me fait souffrir, A cause de toutes les filles de ma ville.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Ils m’ont donné la chasse comme à un oiseau, Ceux qui sont à tort mes ennemis.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 Ils ont voulu anéantir ma vie dans une fosse, Et ils ont jeté des pierres sur moi.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Les eaux ont inondé ma tête; Je disais: Je suis perdu!

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 J’ai invoqué ton nom, ô Éternel, Du fond de la fosse.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Tu as entendu ma voix: Ne ferme pas l’oreille à mes soupirs, à mes cris!

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Au jour où je t’ai invoqué, tu t’es approché, Tu as dit: Ne crains pas!

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Seigneur, tu as défendu la cause de mon âme, Tu as racheté ma vie.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Éternel, tu as vu ce qu’on m’a fait souffrir: Rends-moi justice!

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Tu as vu toutes leurs vengeances, Tous leurs complots contre moi.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Éternel, tu as entendu leurs outrages, Tous leurs complots contre moi,

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Les discours de mes adversaires, et les projets Qu’ils formaient chaque jour contre moi.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Regarde quand ils sont assis et quand ils se lèvent: Je suis l’objet de leurs chansons.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Tu leur donneras un salaire, ô Éternel, Selon l’œuvre de leurs mains;

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Tu les livreras à l’endurcissement de leur cœur, A ta malédiction contre eux;

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Tu les poursuivras dans ta colère, et tu les extermineras De dessous les cieux, ô Éternel!

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.