Job 20

1 Tsophar de Naama prit la parole et dit:

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

2 Mes pensées me forcent à répondre, Et mon agitation ne peut se contenir.

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

3 J’ai entendu des reproches qui m’outragent; Le souffle de mon intelligence donnera la réplique.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

4 Ne sais-tu pas que, de tout temps, Depuis que l’homme a été placé sur la terre,

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

5 Le triomphe des méchants a été court, Et la joie de l’impie momentanée?

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

6 Quand il s’élèverait jusqu’aux cieux, Et que sa tête toucherait aux nues,

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

7 Il périra pour toujours comme son ordure, Et ceux qui le voyaient diront: Où est-il?

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

8 Il s’envolera comme un songe, et on ne le trouvera plus; Il disparaîtra comme une vision nocturne;

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

9 L’œil qui le regardait ne le regardera plus, Le lieu qu’il habitait ne l’apercevra plus.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

10 Ses fils seront assaillis par les pauvres, Et ses mains restitueront ce qu’il a pris par violence.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

11 La vigueur de la jeunesse, qui remplissait ses membres, Aura sa couche avec lui dans la poussière.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

12 Le mal était doux à sa bouche, Il le cachait sous sa langue,

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

13 Il le savourait sans l’abandonner, Il le retenait au milieu de son palais;

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

14 Mais sa nourriture se transformera dans ses entrailles, Elle deviendra dans son corps un venin d’aspic.

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Il a englouti des richesses, il les vomira; Dieu les chassera de son ventre.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

16 Il a sucé du venin d’aspic, La langue de la vipère le tuera.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

17 Il ne reposera plus ses regards sur les ruisseaux, Sur les torrents, sur les fleuves de miel et de lait.

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

18 Il rendra ce qu’il a gagné, et n’en profitera plus; Il restituera tout ce qu’il a pris, et n’en jouira plus.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

19 Car il a opprimé, délaissé les pauvres, Il a ruiné des maisons et ne les a pas rétablies.

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

20 Son avidité n’a point connu de bornes; Mais il ne sauvera pas ce qu’il avait de plus cher.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

21 Rien n’échappait à sa voracité; Mais son bien-être ne durera pas.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

22 Au milieu de l’abondance il sera dans la détresse; La main de tous les misérables se lèvera sur lui.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

23 Et voici, pour lui remplir le ventre, Dieu enverra sur lui le feu de sa colère, Et le rassasiera par une pluie de traits.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

24 S’il échappe aux armes de fer, L’arc d’airain le transpercera.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

25 Il arrache de son corps le trait, Qui étincelle au sortir de ses entrailles, Et il est en proie aux terreurs de la mort.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

26 Toutes les calamités sont réservées à ses trésors; Il sera consumé par un feu que n’allumera point l’homme, Et ce qui restera dans sa tente en deviendra la pâture.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

27 Les cieux dévoileront son iniquité, Et la terre s’élèvera contre lui.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

28 Les revenus de sa maison seront emportés, Ils disparaîtront au jour de la colère de Dieu.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

29 Telle est la part que Dieu réserve au méchant, Tel est l’héritage que Dieu lui destine.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.