Psaumes 73

1 Psaume d'Asaph. Que Dieu est bon pour Israël, pour ceux qui sont droits en leur cœur!

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Peu s'en est fallu que mes pieds n'aient chancelé; peu s'en est fallu que mes pieds n'aient glissé.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Car à voir la paix des pécheurs, je les avais enviés.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 En effets à leur mort ils ne font point paraître qu'ils la refusent, et ils ont de la fermeté en leurs châtiments.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 Ils n'ont point les peines des autres hommes, et comme les autres hommes ils ne seront point flagellés.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 A cause de cela l'orgueil les possède; ils se sont revêtus de leur injustice et de leur impiété.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Leur injustice sortira de leur richesse comme de sa source; ils se sont adonnés aux caprices de leur cœur.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Ils ont pensé et parlé méchamment; ils ont parlé du Très-Haut avec injustice.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Ils ont fait usage de leur bouche contre le ciel, et leur langue a parcouru la terre.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 A cause de cela mon peuple y retournera, et une grande plénitude de jours sera trouvée en eux.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Ils ont dit: Que sait Dieu? et comment y a-t-il quelque science dans le Très -Haut?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Voilà les pécheurs qui prospèrent toujours; ils possèdent les richesses.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Et moi-même j'ai dit: J'ai donc vainement rendu juste mon cœur, et levé mes mains parmi les innocents!

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 J'ai été châtié tout le jour, et réprimandé tous les matins.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Si j'avais parlé ainsi, voilà que j'eusse rompu mon alliance avec vos enfants.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Et J'ai entrepris de comprendre ces choses; mais ce travail reste inconnu devant moi,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 Tant que je n'aurai pas pénétré dans le sanctuaire de Dieu; car c'est ainsi que je comprendrai les choses de la fin.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Or donc, Seigneur, tu as rendu jugement contre eux à cause de leurs fourberies; et tandis qu'ils s'élevaient, tu les as renversés.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Comment sont-ils tombés dans la désolation? Ils ont défailli soudain; ils ont péri à cause de leur iniquité.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Comme le songe d'un homme qui s'éveille, Seigneur, dans ta cité tu mets à néant leur image.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 C'est pourquoi mon cœur s'est réjoui, et mes reins se sont reposés.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 Parce que moi aussi j'avais été mis à néant, et j'en ignorais la cause;

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Devant toi, j'étais devenu comme une brute, et je restai sans cesse avec toi.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Mais tu m'as pris par la main droite, tu m'as conduit selon ta volonté; tu m'as accueilli avec honneur.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Or, qu'ai-je au ciel? Et après toi, qu'ai-je désiré sur la terre?

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Ma chair et mon cœur ont défailli, ô Dieu de mon cœur, et Dieu est mon partage pour toujours.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Car ceux qui se sont éloignés de toi périront, et tu as exterminé tous ceux qui se prostituaient loin de toi.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Pour moi, il est bon que je m'attache à Dieu, que je place en Dieu mon espérance, que je chante ses louanges aux portes de la fille de Sion.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.