Job 39

1 Sais-tu le temps où la gazelle des rochers met bas? As-tu observé les biches dans les douleurs de l'enfantement?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 As-tu compté les mois de leur portée? les as-tu délivrées dans les maux?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Est-ce grâce à toi qu'elles nourrissent leurs petits sans crainte? as-tu effacé toutes leurs douleurs?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Leurs petits les abandonneront; ils multiplieront leur espèce; ils s'éloigneront et ne reviendront jamais.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 De qui l'âne sauvage tient-il sa liberté? Qui a détaché ses liens?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 J'ai préparé sa nourriture dans le désert, et sa demeure dans la contrée saumâtre et stérile.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Il se raille de la foule qui peuple les cités; il n'entend jamais les reproches du collecteur.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Il met tous ses soins à examiner les pâturages des montagnes, et il vit de toutes sortes d'herbes.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 La licorne se prêtera-t-elle à te servir; couchera-t-elle jamais en ton étable?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Pourras-tu l'attacher au joug et lui faire creuser les sillons de tes champs?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Te fieras-tu à elle à cause de sa force, et la chargeras-tu de tes travaux?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Croiras-tu qu'elle te rende tes semailles; les fera-t-elle rentrer en ton aire?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 La plume naissante de l'autruche ramassera-t-elle du limon comme celle du canard?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Elle pond dans le sable, et ne couve pas ses œufs autrement qu'en les couvrant d'une motte de terre

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 Elle oublie que le passant les dispersera et que les bêtes fauves les fouleront aux pieds.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Elle traite durement ses petits comme s'ils ne lui appartenaient pas; elle a souffert vainement sans regret ni crainte,

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Parce que Dieu chez elle a fait taire la sagesse, et ne lui a pas accordé sa part d'intelligence.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 A l'occasion elle prendra son essor; elle raillera le cheval et le cavalier.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 Est-ce toi qui as donné au cheval sa vigueur; est-ce par toi que sa crinière effraye

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 L'as-tu armé de ses moyens de défense; as-tu fait naître l'audace en son sein?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Il imprime son sabot dans le sol et s'enorgueillit; il s'élance en sa force à travers la campagne.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 La lutte avec un roi le réjouit; il ne se détourne pas du fer.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 L'arc et l'épée se glorifient s'ils l'atteignent.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 En son courroux il détruirait la terre, et il n'est docile qu'au signal de la trompette.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 S'il l'entend, il dit: Bien; il flaire de loin la bataille, et il le fait voir par ses courbettes et ses hennissements.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Est-ce ta science qui a dressé l'épervier? Lui as-tu appris à déployer ses ailes, à se balancer immobile et à regarder le midi?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Est-ce à ton commandement que l'aigle élève son vol, et que le vautour passe la nuit perché au-dessus de ses petits,

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Sur la pointe d'une roche, au fond de sa retraite?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 En s'y tenant il cherche sa pâture; ses yeux voient au loin.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Il souille de sang sa couvée, et, partout où il y a des cadavres, il les découvre.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.