Psalmien 94

1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

Herr! Als der Rache Gott, als Gott der Rache zeige Dich!

2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

Erhebe Dich als Erdenrichter! Vergilt den Stolzen nach Verdienst!

3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

Wie lange sollen Frevler, Herr, wie lange sollen Frevler noch frohlocken

4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

und geifernd so Vermessenes reden und alle Übeltäter so sich brüsten

5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

Sie treten, Herr, Dein Volk. Die ewig Deinen quälen sie,

6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

erwürgen Fremdlinge und Witwen und morden Waisen, sprechend:

7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".

"Der Herr sieht's nicht; nicht merkt es Jakobs Gott."

8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?

Ihr Albernen im Volke werdet klug! Ihr Törichten! Wann wollt ihr das begreifen?

9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

Nicht hören sollte, der das Ohr erschafft? Nicht sehen, der das Auge hat gebildet?

10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

Nicht strafen sollte, der die Heidenvölker züchtigt? Er, der den Menschen Einsicht schenkt?

11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

Die menschlichen Gedanken kennt der Herr, wie sie so eitel sind. -

12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

Dem Manne Heil, den Du erziehst, o Herr, aus Deiner Lehre ihn belehrst,

13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

ihn ob des Bösen Glück beruhigend, bis daß gegraben ist die Grube für den Frevler:

14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

"Der Herr verstößt sein Volk nicht ganz, verläßt die ewig Seinen nicht.

15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

Noch immer sitzt er zu Gericht; ihm fallen alle frommen Herzen zu."

16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

Wer steht mir gegen Bösewichter bei? Wer tritt für mich den Übles Tuenden entgegen?

17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

Wenn nicht der Herr mein Beistand wäre, dann läge meine Seele bald im Reich der Stille.

18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

Obschon ich wähnte, daß mein Fuß gewankt, so hält mich dennoch Deine Gnade aufrecht, Herr.

19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

Und streiten sich in meinem Innern die Gedanken, so labt an Deinen Tröstungen sich meine Seele.

20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

Hat schon des Unrechts Stuhl der aufgestellt, der Unheil dem Gesetz bereitet?

21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

Sie klagen fromme Seelen an; unschuldig Blut verdammen sie. -

22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

Doch eine Burg sei mir der Herr, mein Gott, mein Zufluchtsfels!

23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.

Er lohne ihnen auch ihr Unrecht; er tilge sie in ihrer Bosheit! Der Herr vertilge sie, er, unser Gott.