Psalmien 88

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

Ein Gesang, ein Lied, von den Korachiten, auf den Siegesspender, eine Zugabe, bei Bußübungen, ein Lehrgedicht, von Heman, dem Ezrachiten. Du meines Heiles Gott, o Herr! Ich rufe Tag und Nacht zu Dir.

2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Es komme mein Gebet vor Dich! Und neige meinem Fleh'n Dein Ohr!

3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

Denn meine Seele ist von Leiden voll gesättigt; der Unterwelt naht sich mein Leben. (Sheol h7585)

4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

Zu denen, die zur Grube fahren, zählt man mich; ich gleiche einem Manne ohne Kraft.

5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

Wie Tote bin ich, bloß von allem, wie die Verblichenen, die im Grabe liegen, und deren Du nicht mehr gedenkst, und die Dir fernestehen.

6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

Du stößt mich in die tiefste Grube, in Finsternis, in große Tiefen.

7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

Dein Grimm liegt schwer auf mir; und Deine Fluten führst Du her. (Sela)

8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

Und Du entfremdest mir die Freunde; zum Ekel machst Du mich für sie. Ich liege eingekerkert und darf nimmer ausgehn.

9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Matt ist mein Auge mir vom Leiden. Ich rufe täglich, Herr, Dich an und breite meine Hände nach Dir aus:

10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

"Wirst Du an Taten Wunder tun? Und stehen Schatten auf, Dir Dank zu sagen? (Sela)

11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

Rühmt man im Grabe Deine Liebe und Deine Treue in der Unterwelt?

12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

Wird in der Finsternis Dein unvergleichlich Wesen kundgetan und Deine Liebe in dem Lande der Vergessenheit?"

13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

So schreie ich, o Herr, zu Dir; vor Dich dringt in der Frühe mein Gebet.

14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

Warum verschmähst Du meine Seele, Herr, verbirgst vor mir Dein Angesicht?

15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

So elend bin ich, von der Jugendzeit an sterbend, und wortlos Deine Schrecken tragend.

16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

Mich überfallen Deine Zornesgluten, und Deine Schrecknisse vernichten mich,

17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

umfluten täglich mich wie Wasser, umschließen mich zumal.

18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

Du nimmst mir meine Freunde und Gefährten weg, und meine Liebsten sind entschwunden.