Psalmien 81

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

Asafa dziesma, dziedātāju vadonim uz Ģittit. Dziediet priecīgi Dievam, mūsu stiprumam, gavilējiet Jēkaba Dievam.

2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

Uzdziedat dziesmas un dodiet šurp bungas, mīlīgas kokles ar stabulēm.

3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

Pūtiet trumetes jaunā mēnesī, pilnā mēnesī, mūsu svētku laikā.

4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

Jo tas ir likums iekš Israēla, tiesa no Jēkaba Dieva.

5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

To Viņš licis par liecību iekš Jāzepa, kad izgāja pār Ēģiptes zemi, kad es dzirdēju valodu, ko nesapratu.

6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

“Viņa kamiešiem Es esmu atņēmis nastu, un viņa rokas atsvabinājis no nestavas.

7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)

Kad tu Mani piesauci bēdās, tad Es tevi izglābu; Es tevi paklausīju, paslēpies pērkona padebešos, Es tevi pārmanīju pie bāršanās ūdens.

8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Klausāties, Mani ļaudis, Es jums došu liecību; Israēl, kaut tu Mani klausītu!

9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

Lai tavā starpā nav cita Dieva, un tev nebūs pielūgt svešu Dievu.

10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

Es esmu Tas Kungs, tavs Dievs, kas tevi izvedis no Ēģiptes zemes; atplet savu muti, lai Es to pildu.

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

Bet Mani ļaudis neklausa Manu balsi un Israēlim Manis negribās.

12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

Tad Es tos arī esmu pametis viņu cietam sirds prātam, ka tie staigā pēc saviem padomiem.

13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

Kaut Mani ļaudis Man klausītu, un Israēls staigātu uz Maniem ceļiem!

14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

Es pazemotu viņu ienaidniekus drīz un grieztu Savu roku pret viņu spaidītājiem.

15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

Kas To Kungu ienīst, tiem bija Viņam padoties, tad tie mūžīgi pastāvētu.

16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Un Viņš tos barotu ar briedušiem kviešiem, un ar medu no akmens kalna Es tevi pieēdinātu.”