Psalmien 81

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

Dem Sangmeister. Auf der Githith. Von Asaph. Jubelt dem Gott, unserer Stärke, jauchzet auf dem Gotte Jakobs.

2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

Erhebet den Psalm und schlaget die Pauke, die lieblich Harfe mit dem Psalter.

3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

Am Neumond stoßt in die Posaune, zur Feier am Tage unseres Festes.

4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

Denn Satzung ist das für Israel, ein Recht für Jakobs Gott.

5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

Ein Zeugnis setzte Er es für Joseph, da Er auszog wider das Land Ägypten. Eine Lippe, die ich nicht kannte, hörte ich.

6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

Ich habe seine Schulter von der Last weggenommen, und seine Hände gingen vorbei an dem Ofen.

7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)

Du riefst in der Drangsal, und Ich zog dich heraus, antwortete dir in des Donners Verborgenheit, Ich prüfte dich am Haderwasser. (Selah)

8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Höre, Mein Volk, daß wider dich Ich zeuge; o daß du auf Mich hörtest, Israel!

9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

Es soll kein fremder Gott in dir sein, und du sollst keinen ausländischen Gott anbeten.

10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

Ich, Jehovah, bin dein Gott, Der dich aus dem Lande Ägypten heraufgeführt. Tue weit auf deinen Mund und Ich will ihn füllen.

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

Und Mein Volk hörte nicht auf Meine Stimme, und Israel wollte nichts von Mir.

12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

Und Ich entsandte sie im Eigensinn ihres Herzens, sie wandelten nach ihren Ratschlägen.

13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

O, daß Mein Volk auf Mich hörte, Israel in Meinen Wegen wandelte!

14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

Um ein Weniges hätte Ich ihre Feinde niedergebeugt, und wider ihre Dränger Meine Hand zurückgekehrt.

15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

Die, so Jehovah hassen, müßten Ihm huldigen, und ihre Zeit wäre ewig.

16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Und Ich würde sie von dem Fett des Weizens essen lassen und aus dem Felsen sie mit Honig sättigen.