Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
An Instructive Psalm. Asaph’s. Give ear, O my people, to mine instruction, Bend your ear to the sayings of my mouth;
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I will open, in a parable, my mouth, I will pour forth enigmas out of antiquity; —
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Which we have heard, and come to know, And, our fathers, have recounted to us;
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not withhold [them] from their children, To a later generation, recounting the praises of Yahweh, Even his might and his wonders which he wrought;
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
When he set up a testimony in Jacob, And, a law, appointed in Israel, —Which he commanded our fathers, That they might make them known to their children;
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
To the end, A later generation, might come to know, Children who should be born, Who should arise, and recount [them] to their children;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
That they might set, in Elohim, their confidence, —And not forget the doings of El, But, his commandments, might observe;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
And not become, like their fathers, a generation stubborn and rebellious, —A generation that fixed not their heart, Neither was their spirit, faithful with GOD.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
The sons of Ephraim—armed bowmen, Turned in the day of battle;
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They kept not the covenant of God, And, in his law, refused to walk;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
And forgat His doings, And his wonders which he had showed them:
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
In presence of their fathers, wrought he, wondrously, —In the land of Egypt—the field of Zoan:
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He clave the sea, and caused them to pass through, And reared up the waters like a mound;
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
And led them, by a cloud, in the daytime, And all the night, by a light of fire;
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He used to cleave rocks in the desert, And let them drink as out of mighty deeps;
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
And he brought forth streams out of the cliff, And caused waters to flow down, like rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
But again, once more sinned they against him, Resisting the Most High in a land of drought:
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
They put GOD to the proof in their heart, By asking food to their mind:
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Yea they spake against Elohim, —They said, Can GOD prepare a table in the desert?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Lo! he hath smitten a rock, And waters, have gushed out, Yea, torrents, have rushed along, —Food also, can he give? Or provide flesh for his people?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Therefore, Yahweh hearkened, and became wroth, —And, a fire, was kindled against Jacob, Moreover also, anger, mounted against Israel;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Because, They believed not in God, Nor trusted in his salvation;
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Though he had commanded the skies above, And, the doors of the heavens, had opened;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
And had rained on them manna to eat, And, the corn of the heavens, had given to them:
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
The food of the mighty, each one did eat, Nourishment, sent he them to the full;
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He let loose an east wind in the heavens, Then guided he, in his might, a south wind;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
And rained upon them flesh as the dust, And, like the sand of the seas, birds of wing;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
And let them fall in the midst of their camp, —Round about their habitations.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
So they did eat and were abundantly filled, When, what they longed for, he had brought them: —
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
They had not turned away from what they had longed for, Yet was their food in their mouth,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
When, the anger of God, mounted against them, And he slew of their vigorous youths, And, the choice young men of Israel, caused he to bow down in death.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
For all this, sinned they still, And believed not in his wonders;
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
So he ended, in a breath, their days, And their years, in a sudden terror!
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
If he slew [of] them, then they sought him, Yea they turned, and did earnestly seek GOD;
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
And remembered that, Elohim, was their rock, Yea, EL Most High, their Redeemer:
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
So they spake him fair with their mouth, And, with their tongue, did promise him falsely;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
But, their heart, was not fixed with him, Nor were they trusty in his covenant:
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Yet, he, full of compassion, would put a propitiatory-covering over iniquity, and not destroy, —Yea, many a time, turned he back his anger, And would not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
So then he remembered, That, Flesh, they were, A Wind departing, that returneth not.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often they, Resisted him in the desert, Vexed him, in the waste:
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Yea they again put GOD to the test, And, to the Holy One of Israel, caused they sorrow:
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They remembered not his hand—The day, When he ransomed them from the adversary;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
When he set, in Egypt, his signs, And his wonders, in the plain of Zoan;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
When he turned, into blood, their Nile-streams, And, their own rivers, could they not drink;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent among them, The gad-fly, and it devoured them, And the frog, and it despoiled them;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
When he gave to the corn-locust their produce, And their toil, to the swarming locust;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He killed, with hail, their vine, And their sycomores, with frost:
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
When he gave up, to hail-storms, their beasts, And their cattle, to pestilent fevers;
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He sent among them the heat of his anger, Wrath and indignation and distress, —A mission of messengers of misfortune:
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He leveled a path for his anger, Withheld not, from death, their soul, But, their life—to the pestilence, he delivered:
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
So he smote, Every first-born in Egypt, The beginning of their strength, in the tents of Ham;
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
And he set forth, like sheep, his people, And guided them, like a flock in the desert;
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Yea he led them securely, and they dreaded not, And, their enemies, the sea did cover.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Then brought he them within his own holy bounds, The mountain-range, which his right hand made his own:
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
So he drave out, before them, [whole] nations, And allotted them, by line, an inheritance, And caused to dwell, in their own homes, the tribes of Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
But they tested and resisted God Most High, And, his testimonies, did not observe;
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
But drew back and dealt treacherously, like their fathers, They turned aside, like deceitful bowmen;
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
And provoked him to anger with their high places, And, with their images, used to move him to jealousy.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
God heard and was wroth, And greatly abhorred Israel;
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
So he gave up the habitation of Shiloh, The tent he had set up among Men;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Yea he gave up, into captivity, his strength, And his beauty into the hand of an adversary;
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
And delivered up, to the sword, his people, And, with his own inheritance, was he wroth;
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
His young men, were devoured by fire, And, his virgins, were not praised in song;
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
His priests, by the sword, did fall, And, his widows, were not able to bewail.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Then awoke, as one that had slept, Adonay, As a warrior exulting with wine!
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
So he smote his adversaries in the rear, Reproach age-abiding, laid he upon them.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Howbeit he rejected the tent of Joseph, And, the tribe of Ephraim, did not choose:
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
But made choice of the tribe of Judah, The mountain of Zion, which he loved;
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And built, like the heights, his sanctuary, Like the earth, he founded it to times age-abiding.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
And made choice of David his servant, And took him from among the folds of the sheep:
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
From after the sucking ewes, he brought him in, —To be shepherd to Jacob his people, And to Israel, his inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
So he did shepherd them, according to the singleness of his heart, And, with the discernment of his hands, used he to guide them.
