Psalmien 74

1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?

En undervisning Assaphs. Gud, hvi förkastar du oss så alldeles; och äst så grymmeliga vred öfver dina fosterfår?

2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

Tänk uppå dina menighet, den du af ålder förvärfvat, och dig till arfvedel förlöst hafver; uppå Zions berg, der du bor.

3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

Trampa dem på fötterna, och stöt dem platt neder i grund. Fienden hafver all ting förderfvat i helgedomenom.

4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

Dina ovänner ryta uti dinom husom, och sätta sina afgudar der in.

5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.

Man ser yxerna ofvantill blänka, såsom man i en skog högge;

6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.

Och sönderhugga all dess tafvelverk med yxer och bilor.

7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.

De uppbränna din helgedom; de oskära dins Namns boning i grund.

8 He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

De tala i sitt hjerta: Låter oss skinna dem; de uppbränna all Guds hus i landena.

9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.

Vår tecken se vi intet, och ingen Prophet predikar mer, och ingen, lärare lärer oss mer.

10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?

Ack! Gud, huru länge skall ovännen försmäda; och fienden så alldeles förlasta ditt Namn?

11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

Hvi vänder du dina hand ifrå, och dina högra hand så platt ifrå ditt sköt?

12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

Men Gud är min Konung af ålder; den all hjelp gör, som på jordene sker.

13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

Du sönderdelar hafvet genom dina kraft, och sönderslår drakarnas hufvud i vattnet.

14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

Du sönderkrossar hufvuden af hvalfiskarna, och gifver dem folkena i öknene till spis.

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.

Du låter uppvälla källor och bäcker; du låter borttorkas starka strömmar.

16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

Dag och natt äro dine; du gör, att både sol och stjernor sitt vissa lopp hafva.

17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.

Du sätter hvarjo lande sina gränsor; sommar och vinter gör du.

18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.

Så betänk dock det, att fienden försmäder Herran, och ett galet folk lastar ditt Namn.

19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.

Gif dock icke dins turturdufvos själ vilddjurena, och förgät icke så platt dina fattiga kreatur.

20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.

Tänk uppå förbundet; ty landet är allt omkring jämmerliga förhärjadt, och husen äro nederrifne.

21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

Låt icke de ringa afgå med skam; ty de fattige och elände lofva ditt Namn.

22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

Upp, o Gud, och uträtta dina sak; tänk uppå den försmädelse, som dig dagliga af de galna vederfars.

23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

Förgät icke dina fiendars skri; dina ovänners rasande varder ju längre ju större.