Psalmien 73
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Salamo nataon’ i Asafa.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Fa izaho, dia saiky nibolasitra ny tongotro; saiky solafaka ny diako,
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Satria nialona ny mpirehareha aho, raha nahita ny fiadanan’ ny ratsy fanahy.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Fa tsy misy fanaintainana amin’ ny fahafatesany, ary fatratra ny heriny.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Tsy mba misy manavesatra azy, tahaka ny olona sasany, ary tsy mba azom-pahoriana tahaka ny olon-kafa izy.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Dia izany no iambozonany rehareha toy ny rojo, sy itafiany fahalozàna tahaka ny lamba.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
Bongon-tavy ny masony; miloatra ny hevitry ny fony.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Manazimbazimba izy ka miresaka fampahoriana an-dolom-po; avo vava izy.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Manao vava manakatra ny lanitra izy, ary ny lelany mandeha mitety ny tany.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Izany no itodihan’ ny olony hankany aminy; ary rano be no gohin’ ireny;
11 Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
Ka hoy izy: Hataon’ Andriamanitra ahoana no fahalala? ary manam-pahalalana va ny Avo Indrindra?
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Indro, ireny dia olona ratsy fanahy; miadana mandrakariva izy ka mitombo harena.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
Foana mihitsy ny nanadiovako ny foko sy ny nanasàko ny tanako tamin’ ny fahamarinana.
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Azom-pahoriana mandritra ny andro aho, ary faizana isa-maraina.
15 Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Raha tahìny aho nanao hoe: Hiteny izany aho, dia ho namitaka ireo zanakao.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Dia nieritreritra ta-hahalala izany zavatra izany aho, kanjo sarotra teo imasoko izany.
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Mandra-piditro tao amin’ ny fitoera-masin’ Andriamanitra ka nihevitra izay ho farany.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Eo amin’ izay mahasolafaka tokoa no ametrahanao azy, ary aripakao ho ringana izy.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Hià! rava indray mipi-maso izy! levona izy, matin-java-mahatahotra izy!
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Tahaka ny anaovan’ ny olona ny nofiny ho tsinontsinona, dia tahaka izany, Tompo ô, no anaovanao ny endrik’ ireny ho tsinontsinona, raha mifoha Hianao.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
Raha lotika ny foko, ka voatsindrona ny voako,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
Dia ketrina aho ka tsy nahalala; eny, biby teo anatrehanao aho.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Nefa izaho dia eo aminao ihany mandrakariva, mihazona ny tanako ankavanana Hianao.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ny saina omenao no hitondranao ahy, ary rehefa afaka izany, dia horaisinao ho amin’ ny voninahitra aho.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Iza no ahy any an-danitra? ary tsy misy etỳ ambonin’ ny tany iriko tahaka Anao.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Na dia levona aza ny nofoko sy ny foko, dia mbola vatolampin’ ny foko sy anjarako mandrakizay Andriamanitra.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Fa, indro, very izay lavitra Anao; aringanao izay rehetra mijangajanga mahafoy Anao.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Fa, izaho, dia ny ho akaikin’ Andriamanitra no mahatsara ahy; Hianao, Jehovah Tompo ô, no nataoko aroko, mba hilaza ny asanao rehetra aho.
