Psalmien 72
1 Salomon virsi. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niinkuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.
Psalmus, in Salomonem.
2 Tuomitkoon hän sinun kansaasi vanhurskaasti ja sinun kurjiasi oikeuden mukaan.
Deus, judicium tuum regi da, et justitiam tuam filio regis; judicare populum tuum in justitia, et pauperes tuos in judicio.
3 Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat, vanhurskauden voimasta.
Suscipiant montes pacem populo, et colles justitiam.
4 Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhäin lapset ja musertakoon sortajan.
Judicabit pauperes populi, et salvos faciet filios pauperum, et humiliabit calumniatorem.
5 Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko paistaa ja kuu kumottaa, polvesta polveen.
Et permanebit cum sole, et ante lunam, in generatione et generationem.
6 Hän olkoon niinkuin sade, joka nurmikolle vuotaa, niinkuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.
Descendet sicut pluvia in vellus, et sicut stillicidia stillantia super terram.
7 Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.
Orietur in diebus ejus justitia, et abundantia pacis, donec auferatur luna.
8 Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.
Et dominabitur a mari usque ad mare, et a flumine usque ad terminos orbis terrarum.
9 Hänen edessänsä erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.
Coram illo procident Æthiopes, et inimici ejus terram lingent.
10 Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat veroa maksavat.
Reges Tharsis et insulæ munera offerent; reges Arabum et Saba dona adducent:
11 Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.
et adorabunt eum omnes reges terræ; omnes gentes servient ei.
12 Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.
Quia liberabit pauperem a potente, et pauperem cui non erat adjutor.
13 Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.
Parcet pauperi et inopi, et animas pauperum salvas faciet.
14 Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.
Ex usuris et iniquitate redimet animas eorum, et honorabile nomen eorum coram illo.
15 Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa; hänen puolestansa rukoiltakoon alati, ja siunattakoon häntä lakkaamatta.
Et vivet, et dabitur ei de auro Arabiæ; et adorabunt de ipso semper, tota die benedicent ei.
16 Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten, sen hedelmä huojukoon niinkuin Libanon; ja kansaa nouskoon kaupungeista niinkuin kasveja maasta.
Et erit firmamentum in terra in summis montium; superextolletur super Libanum fructus ejus, et florebunt de civitate sicut fœnum terræ.
17 Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseänsä siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä onnelliseksi.
Sit nomen ejus benedictum in sæcula; ante solem permanet nomen ejus. Et benedicentur in ipso omnes tribus terræ; omnes gentes magnificabunt eum.
18 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.
Benedictus Dominus Deus Israël, qui facit mirabilia solus.
19 Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Amen, amen.
Et benedictum nomen majestatis ejus in æternum, et replebitur majestate ejus omnis terra. Fiat, fiat.
20 Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.
Defecerunt laudes David, filii Jesse.
