Psalmien 69

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

Pomozi mi, Bože, jer doðe voda do duše.

2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

Propadam u dubokom glibu, gdje nema dna; tonem vodi u dubine, i vali me zatrpavaju.

3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

Iznemogoh vièuæi, promuèe mi grlo, pobijelješe mi oèi pogledajuæi Boga.

4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

Onijeh koji mrze na me ni za što ima više nego kose na glavi mojoj; osiliše koji hoæe da me pogube, lažljivi neprijatelji moji. Što nijesam otimao, valja da vratim.

5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

Bože! ti znaš je li u meni bezumlje, i krivice moje nijesu sakrivene od tebe.

6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

Nemoj da se postide u meni koji se uzdaju u tebe, Gospode, Gospode nad vojskama! Nemoj da se posrame u meni koji traže tebe, Bože Izrailjev!

7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

Jer tebe radi podnosim rug, i sramota popade lice moje.

8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

Tuðin postadoh braæi svojoj, i neznan sinovima matere svoje.

9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

Jer revnost za kuæu tvoju jede me i ruženja onijeh koji tebe ruže padaju na me.

10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Plaèem, postim se dušom svojom, i to mi se prima za zlo;

11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Mjesto haljine oblaèim vreæu, i bivam im prièa.

12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

O meni se razgovaraju sjedeæi na vratima, pijuæi vino pjevaju me.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

A ja se molim tebi, Gospode; vrijeme je da se smiluješ, Bože; po velikoj milosti svojoj usliši me, jer je istinito spasenje tvoje.

14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

Izvadi me iz gliba, da ne propadnem; da se izbavim od nenavidnika i iz duboke vode;

15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

Da me ne uzme voda na maticu, da me ne proždre puèina, i da ne sklopi jama nada mnom ždrijela svojega.

16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

Usliši me, Gospode, jer je blagost tvoja milosrdna, po velikoj dobroti svojoj pogledaj me.

17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

Nemoj odvratiti lica svojega od sluge svojega; jer me je tuga; pohitaj, usliši me.

18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

Približi se duši mojoj, izbavi je; nasuprot neprijateljima mojim izbavi me.

19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

Ti znaš pod kakvim sam rugom, stidom i sramotom; pred tobom su svi neprijatelji moji.

20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

Sramota satr srce moje, iznemogoh; èekam hoæe li se kome sažaliti, ali nema nikoga; hoæe li me ko potješiti, ali ne nalazim.

21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

Daju mi žuè da jedem, i u žeði mojoj poje me octom.

22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

Trpeza njihova neka im bude mreža i zamka, to neka im bude plata.

23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

Neka im potamne oèi njihove, da ne vide, i njihove bedre raslabi zasvagda.

24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

Izlij na njih jarost svoju, i plamen gnjeva tvojega neka ih obuzme!

25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

Stan njihov neka opusti, i u njihovijem šatorima neka ne bude nikoga da živi.

26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

Jer koga si ti porazio, oni gone, i umnožavaju jade onima koje si ti ranio.

27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

Meæi na njih krivicu za krivicom, da ne doðu do pravde tvoje.

28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

Neka se izbrišu iz knjige živijeh, i s pravednicima nek ne budu zapisani.

29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

A ja sam ništ i bolan; pomoæ tvoja, Bože, nek me zakloni.

30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

Slaviæu ime Božije u pjesmi, velièaæu ga u hvali.

31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

To je Bogu milije od vola, od teleta s rogovima i s papcima.

32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

Vidjeæe ništi i radovaæe se. Koji tražite Boga, oživjeæe srce vaše.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

Jer Bog èuje uboge, i sužanja svojih ne ogluša se.

34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

Neka ga hvale nebesa i zemlja, mora i sve što se u njima mièe!

35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

Jer æe Bog spasti Sion, sazidaæe gradove Judine; i ljudi æe se ondje naseliti i naslijediæe ga.

36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

I natražje æe se sluga njegovijeh utvrditi u njemu, i koji ljube ime njegovo nastavaæe na njemu.