Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Auf den Siegesspender, ein Gesang; ein Lied. - Jauchzt Gott zu, alle Lande!
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Besinget seines Namens Herrlichkeit! Besinget herrlich seinen Lobpreis!
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
So sprecht von Gott: "Wie wundervoll sind Deine Werke! Selbst Deine Feinde schlagen sich auf Deine Seite ob Deiner großen Macht.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
Der ganze Erdkreis betet vor Dir an und singet Dir, singt Deinem Namen." (Sela)
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Herbei! Schaut Gottes Werke! Wie hehr sein Walten an den Menschenkindern!
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
In trocken Land verwandelt er das Meer; zu Fuß durchschreiten sie den Strom. So wollen wir uns seiner freuen.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Der ewig herrscht mit seiner Allgewalt, er richtet seine Blicke auf die Heiden; sie können sie nicht von sich abwenden trotz ihrem Sträuben. (Sela)
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
Ihr Völker, preiset unsern Gott und lasset laut sein Lob erschallen,
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
der unser Leben immerfort erhält und unsern Fuß nicht gleiten läßt!
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Du hast uns freilich, Gott, geprüft, geläutert uns wie Silber.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Du hast in Banden uns gebracht und Fesseln unsern Hüften angelegt,
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
und Menschen hast Du über uns zu Herren eingesetzt; in Feuer und in Wasser kamen wir; doch Du befreitest uns daraus zum Heile. -
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
So walle ich mit Brandopfern zu Deinem Hause, und mein Gelübde löse ich Dir ein,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
wozu sich meine Lippen aufgetan, und was mein Mund in meiner Not versprochen.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Brandopfer fetter Tiere bringe ich Dir dar samt Opferduft von Widdern; ich richte Rinder her und Böcke. (Sela)
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Herbei, ihr Gottesfürchtigen alle! Hört! Ich will euch erzählen, was er mir getan:
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
Mit meinem Munde habe ich zu ihm gerufen und Großes ihm mit meiner Zunge vorgetragen.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Wenn ich mich eines Frevels schuldig je gewußt, dann hätte mich der Herr nicht angehört.
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
Nun aber hat es Gott gehört und auf mein laut Gebet geachtet.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Gelobt sei Gott, der meine Bitte nicht versagt und seine Huld mir nicht entzogen!
