Psalmien 62

1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu.

In finem, pro Idithun. Psalmus David. Nonne Deo subjecta erit anima mea? ab ipso enim salutare meum.

2 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.

Nam et ipse Deus meus et salutaris meus; susceptor meus, non movebor amplius.

3 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri?

Quousque irruitis in hominem? interficitis universi vos, tamquam parieti inclinato et maceriæ depulsæ.

4 He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. (Sela)

Verumtamen pretium meum cogitaverunt repellere; cucurri in siti: ore suo benedicebant, et corde suo maledicebant.

5 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.

Verumtamen Deo subjecta esto, anima mea, quoniam ab ipso patientia mea:

6 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

quia ipse Deus meus et salvator meus, adjutor meus, non emigrabo.

7 Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala.

In Deo salutare meum et gloria mea; Deus auxilii mei, et spes mea in Deo est.

8 Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. (Sela)

Sperate in eo, omnis congregatio populi; effundite coram illo corda vestra: Deus adjutor noster in æternum.

9 Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.

Verumtamen vani filii hominum, mendaces filii hominum in stateris, ut decipiant ipsi de vanitate in idipsum.

10 Älkää luottako väkivaltaan, älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

Nolite sperare in iniquitate, et rapinas nolite concupiscere; divitiæ si affluant, nolite cor apponere.

11 Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

Semel locutus est Deus; duo hæc audivi: quia potestas Dei est,

12 Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

et tibi, Domine, misericordia: quia tu reddes unicuique juxta opera sua.