Psalmien 55

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

Al la ĥorestro. Por kordaj instrumentoj. Instruo de David. Aŭskultu, ho Dio, mian preĝon, Kaj ne kaŝu Vin de mia petego.

2 Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

Atentu min, kaj respondu al mi; Mi ĝemas en mia malĝojo, kaj mi ploregas,

3 koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.

Pro la kriado de la malamiko, Pro la premado de la malbonulo, Ĉar ili preparas kontraŭ mi malicon Kaj kolere min malamas.

4 Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

Mia koro tremas en mi; Kaj teruroj de morto min atakis;

5 Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.

Timo kaj tremo venis sur min, Kaj konsternego min kovris.

6 Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

Kaj mi diris: Ho, se mi havus flugilojn kiel kolombo! Mi forflugus kaj mi ie ekloĝus;

7 Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)

Malproksimen mi foriĝus, Mi ekloĝus en dezerto. (Sela)

8 Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

Mi rapidus al rifuĝejo For de ventego kaj fulmotondro.

9 Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

Pereigu, ho mia Sinjoro, disigu ilian langon; Ĉar mi vidas rabadon kaj malpacon en la urbo.

10 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Tage kaj nokte ili ĉirkaŭas ĝiajn murojn; Kaj malbonfaroj estas interne de ĝi;

11 Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.

Pereigemo estas interne de ĝi, Kaj trompo kaj falso ne forlasas ĝian straton.

12 Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;

Ne malamiko min ja insultas — mi tion tolerus; Ne mia malamanto tenas sin grande kontraŭ mi — mi kaŝus min de li;

13 vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

Sed vi, kiu estas tia sama homo, kiel mi, Mia amiko, mia kamarado,

14 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

Vi, kun kiu ni kune intime paroladis, Iradis en la domon de Dio en la homamaso.

15 Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)

La morto ilin kaptu, Ili iru vivaj en Ŝeolon; Ĉar malbonagado estas en iliaj loĝejoj, en ilia mezo. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

Mi vokas al Dio, Kaj la Eternulo min savos.

17 Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.

Vespere kaj matene kaj tagmeze mi plendas kaj ĝemas; Kaj Li aŭskultas mian voĉon.

18 Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

Li liberigis pace mian animon de atako kontraŭ mi, Kiam ili grandanombre estis kontraŭ mi.

19 Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.

Dio aŭskultos, kaj Li humiligos ilin, La vivanto de eterne; (Sela) Ĉar ili ne ŝanĝiĝas Kaj ili ne timas Dion.

20 Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.

Li metis sian manon sur siajn amikojn, Li rompis sian interligon;

21 Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

Pli glata ol butero estas lia buŝo, Sed milito estas en lia koro; Liaj vortoj estas pli delikataj ol oleo, Sed ili estas nudigitaj glavoj.

22 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

Metu vian ŝarĝon sur la Eternulon, Kaj Li vin subtenos; Neniam Li lasos fali piulon.

23 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

Vi, ho Dio, malsuprenigos ilin en la foson de pereo; La homoj de sango kaj falso ne atingos la duonon de siaj tagoj; Sed mi fidas Vin.