Psalmien 49

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

Al la ĥorestro. De la Koraĥidoj. Psalmo. Aŭskultu ĉi tion, ĉiuj popoloj; Atentu, ĉiuj loĝantoj de la mondo,

2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

Kaj altrangulo kaj malaltrangulo, Riĉulo kaj malriĉulo kune.

3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

Mia buŝo diros saĝaĵon, Kaj la penso de mia koro prudentaĵon.

4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

Mi klinos mian orelon al sentenco; Sur harpo mi esprimos mian enigmon.

5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

Kial mi devus timi en tagoj de malbono, Kiam min ĉirkaŭas la malboneco de miaj persekutantoj,

6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

Kiuj fidas sian potencon Kaj fanfaronas per sia granda riĉeco?

7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

Fraton tute ne liberigos homo, Nek donos al Dio elaĉeton por li

8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

(Multekosta estus la elaĉeto de ilia animo, Kaj neniam tio estos),

9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

Ke li restu viva eterne, Ke li ne vidu la tombon.

10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

Oni ja vidas, ke saĝuloj mortas, Kaj ankaŭ malsaĝulo kaj sensciulo pereas Kaj lasas al aliaj sian havon.

11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

Ilia deziro estas, ke iliaj domoj ekzistu por ĉiam, Kaj iliaj loĝejoj de generacio al generacio; Ili nomas siajn bienojn laŭ siaj nomoj.

12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Sed homo ne restas longe en honoro; Li egaliĝas al bruto buĉota.

13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)

Tia estas ilia vojo, ilia espero, Kaj iliaj posteuloj aprobas ilian opinion. (Sela)

14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)

Kiel ŝafoj ili estos metataj en Ŝeolon; La morto ilin paŝtos; Kaj matene virtuloj ilin ekposedos, Kaj ilia bildo pereos en Ŝeol, perdinte loĝejon. (Sheol h7585)

15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)

Sed Dio liberigos mian animon el la mano de Ŝeol, Ĉar Li prenos min. (Sela) (Sheol h7585)

16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

Ne timu, kiam homo riĉiĝas, Kiam grandiĝas la gloro de lia domo.

17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

Ĉar mortante li nenion prenos; Ne iros post li malsupren lia honoro.

18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

Ĉar kvankam li ĝuigas sian animon dum sia vivado, Kaj oni vin laŭdas por tio, ke vi faras al vi bone,

19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

Tamen li iros al la generacio de siaj patroj, Kiuj neniam vidos lumon.

20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Homo, kiu estas en honoro, sed ne havas prudenton, Estas egala al bruto buĉota.