Psalmien 37

1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

Av David. Vreidskast ikkje yver illgjerningsmennerne, harmast ikkje yver deim som gjer urett!

2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

For liksom gras vert dei brått avskorne, og som grøne urter visnar dei burt.

3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

Lit på Herren og gjer det gode, bu i landet og legg vinn på truskap!

4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

Og hugnast i Herren, so skal han gjeva deg det som ditt hjarta ynskjer.

5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

Gjev Herren din veg i vald, og lit på honom! Han skal gjera det;

6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

og han skal lata di rettferd ganga fram som ljoset, og din rett som middagsklåren.

7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

Ver still for Herren og stunda på honom! Vreidast ikkje yver den som hev lukka på sin veg, den mannen som legg upp meinråd!

8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

Haldt deg frå vreide, lat harm fara, vreidast ikkje, det er berre til å gjera ilt!

9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

For illgjerningsmenner skal verta utrudde, men dei som ventar på Herren, dei skal erva landet.

10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

Og um ei liti stund er den ugudlege ikkje til, og legg du merke til hans stad, so er han der ikkje.

11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

Men dei spaklyndte skal erva landet og hugnast ved mykjen fred.

12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

Den ugudlege tenkjer upp vondt imot den rettferdige og skjer tenner imot honom.

13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Herren lær åt honom; for han ser at hans dag kjem.

14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

Dei ugudlege dreg sverdet og spenner sin boge til å fella den arme og fatige og myrda deim som fer ærleg fram.

15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

Deira sverd skal ganga inn i deira eige hjarta, og deira bogar verta brotne sund.

16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

Betre er det vesle den rettferdige hev, enn mykje gods hjå mange ugudlege.

17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

For armarne vert brotne på dei ugudlege, men Herren styd dei rettferdige.

18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

Herren kjenner dei dagar dei ulastande skal liva, og deira arv skal vara til æveleg tid.

19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

Dei skal ikkje verta til skammar i den vonde tid, og i hungers dagar skal dei verta mette.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

For dei ugudlege skal ganga til grunnar, og Herrens fiendar som blomeskrud på engjar; dei kverv som røyk, kverv burt.

21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

Den ugudlege låner og gjev ikkje att, men den rettferdige gjer miskunn og gjev.

22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

For dei han velsignar, skal erva landet; men dei han forbannar, skal verta utrudde.

23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

Herren gjer ein manns steg faste, og han hev hugnad i hans veg.

24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

Når han fell, vert han ikkje støypt til marki; for Herren styd hans hand.

25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

Eg hev vore ung og vorte gamall, men aldri hev eg set den rettferdige forlaten eller hans born beda um brød.

26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

Heile dagen gjer han miskunn og låner ut, og hans born vert velsigna.

27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

Vik frå det vonde og gjer det gode, so vert du æveleg buande i landet.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

For Herren elskar rett og forlet ikkje sine trugne; til æveleg tid vert dei haldne uppe; men avkjøme av ugudlege vert utrudt.

29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

Dei rettferdige skal erva landet og bu i det til æveleg tid.

30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

Rettferdig manns munn andar visdom, og hans tunga taler det som rett er.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

Hans Guds lov er i hans hjarta, hans stig er ikkje ustøde.

32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

Dei ugudlege lurer på den rettferdige og søkjer å drepa honom.

33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

Herren yvergjev honom ikkje i hans hand og fordømer honom ikkje, når han vert dømd.

34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

Venta på Herren og haldt deg på hans veg! so skal han upphøgja deg til å erva landet; du skal sjå på at dei ugudlege vert utrudde.

35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

Eg såg ein ugudleg ovrikjen mann, og han breidde seg ut som eit heimevakse tre med sitt grøne lauv.

36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

Men han gjekk burt, og sjå, han var ikkje meir, og eg leita etter honom, men han vart ikkje funnen.

37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

Merk deg den ulastande mann, og sjå på den rett-tenkte, at freds mann hev ei framtid.

38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

Men dei fråfalne vert alle saman utøydde, framtidi vert avskori for dei ugudlege.

39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

Og frelsa for dei rettferdige kjem frå Herren, deira sterke vern i trengsels tid.

40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

Og Herren hjelper deim og friar deim ut, han friar deim frå dei ugudlege og frelser deim, for dei flyr til honom.