Psalmien 37

1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

Av David. La ikke din vrede optendes over de onde, bli ikke harm over dem som gjør urett!

2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

For som gresset blir de hastig avskåret, og som grønne urter visner de bort.

3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

Sett din lit til Herren og gjør godt, bo i landet og legg vinn på trofasthet!

4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

Og gled dig i Herren! Så skal han gi dig hvad ditt hjerte attrår.

5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

Sett din vei i Herrens hånd og stol på ham! Han skal gjøre det;

6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

han skal la din rettferdighet gå frem som lyset og din rett som middagens lys.

7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

Vær stille for Herren og vent på ham! La ikke din vrede optendes over den som har lykke på sin vei, over den mann som uttenker onde råd.

8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

Lat av fra vrede og la harme fare, la ikke din vrede optendes! Det fører bare til det som ondt er.

9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

For de onde skal utryddes, men de som bier efter Herren, skal arve landet.

10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

Og om en liten stund, så er den ugudelige ikke mere, og akter du på hans sted, så er han borte.

11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

Men de saktmodige skal arve landet og glede sig ved megen fred.

12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

Den ugudelige optenker ondt imot den rettferdige og skjærer tenner imot ham.

13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Herren ler av ham; for han ser at hans dag kommer.

14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

De ugudelige drar sverdet og spenner sin bue for å felle den elendige og fattige og slå dem ihjel som vandrer opriktig.

15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

Deres sverd skal komme i deres eget hjerte, og deres buer skal sønderbrytes.

16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

Bedre er det lille som den rettferdige har, enn mange ugudeliges rikdom.

17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

For de ugudeliges armer skal sønderbrytes, men Herren støtter de rettferdige.

18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

Herren kjenner de ulasteliges dager, og deres arv skal bli til evig tid.

19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

De skal ikke bli til skamme i den onde tid, og i hungerens dager skal de mettes.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

For de ugudelige skal gå til grunne og Herrens fiender som engenes blomsterskrud; de skal forsvinne, som røk skal de forsvinne.

21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

Den ugudelige låner og betaler ikke, men den rettferdige forbarmer sig og gir.

22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

For de han velsigner, skal arve landet, men de han forbanner, skal utryddes.

23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

Herren gjør en manns gang fast, og han har velbehag i hans vei.

24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

Når han snubler, faller han ikke til jorden; for Herren støtter hans hånd.

25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

Jeg har vært ung og er blitt gammel, men ikke har jeg sett den rettferdige forlatt eller hans avkom søke efter brød.

26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

Den hele dag forbarmer han sig og låner ut, og hans avkom blir velsignet.

27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

Vik fra ondt og gjør godt! Så skal du bli boende til evig tid.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

For Herren elsker rett og forlater ikke sine fromme; til evig tid blir de bevart. Men de ugudeliges avkom utryddes.

29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

De rettferdige skal arve landet og bo i det evindelig.

30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

Den rettferdiges munn taler visdom, og hans tunge sier hvad rett er.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

Hans Guds lov er i hans hjerte, hans trin vakler ikke.

32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

Den ugudelige lurer på den rettferdige og søker å drepe ham;

33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

Herren overlater ham ikke i hans hånd, og fordømmer ham ikke når han blir dømt.

34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

Bi på Herren og ta vare på hans vei! Så skal han ophøie dig til å arve landet; du skal se på at de ugudelige utryddes.

35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

Jeg så en ugudelig som var veldig og utbredte sig som et grønt tre som ikke er flyttet;

36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

men han forsvant, og se, han var ikke mere, og jeg søkte efter ham, men han fantes ikke.

37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

Akt på den ulastelige og se på den opriktige! for fredens mann har en fremtid;

38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

men overtrederne skal tilintetgjøres alle sammen, de ugudeliges fremtid skal avskjæres.

39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

Og de rettferdiges frelse kommer fra Herren, deres sterke vern i nødens tid.

40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.

Og Herren hjelper dem og utfrir dem, han utfrir dem fra de ugudelige og frelser dem, fordi de har tatt sin tilflukt til ham.