Psalmien 34

1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

Ein Psalm Davids, da er seine Gebärde verstellte vor Abimelech, als der ihn von sich trieb und er wegging. Ich will den HERRN loben allezeit; sein Lob soll immerdar in meinem Munde sein.

2 Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

Meine Seele soll sich rühmen des HERRN, daß es die Elenden hören und sich freuen.

3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

Preiset mit mir den HERRN und laßt uns miteinander seinen Namen erhöhen.

4 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

Da ich den HERRN suchte, antwortete er mir und errettete mich aus aller meiner Furcht.

5 Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

Welche auf ihn sehen, die werden erquickt, und ihr Angesicht wird nicht zu Schanden.

6 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

Da dieser Elende rief, hörte der HERR und half ihm aus allen seinen Nöten.

7 Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

Der Engel des HERRN lagert sich um die her, so ihn fürchten, und hilft ihnen aus.

8 Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

Schmecket und sehet, wie freundlich der HERR ist. Wohl dem, der auf ihn traut!

9 Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

Fürchtet den HERRN, ihr seine Heiligen! denn die ihn fürchten, haben keinen Mangel.

10 Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

Reiche müssen darben und hungern; aber die den HERRN suchen, haben keinen Mangel an irgend einem Gut.

11 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

Kommt her, Kinder, höret mir zu; ich will euch die Furcht des HERRN lehren:

12 Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

Wer ist, der Leben begehrt und gerne gute Tage hätte?

13 varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

Behüte deine Zunge vor Bösem und deine Lippen, daß sie nicht Trug reden.

14 vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

Laß vom Bösen und tue Gutes; suche Frieden und jage ihm nach.

15 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

Die Augen des HERRN merken auf die Gerechten und seine Ohren auf ihr Schreien;

16 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

das Antlitz aber des HERRN steht gegen die, so Böses tun, daß er ihr Gedächtnis ausrotte von der Erde.

17 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

Wenn die Gerechten schreien, so hört der HERR und errettet sie aus all ihrer Not.

18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Der HERR ist nahe bei denen, die zerbrochnes Herzens sind, und hilft denen, die ein zerschlagen Gemüt haben.

19 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

Der Gerechte muß viel Leiden; aber der HERR hilft ihm aus dem allem.

20 Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

Er bewahrt ihm alle seine Gebeine, daß deren nicht eins zerbrochen wird.

21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

Den Gottlosen wird das Unglück töten; und die den Gerechten hassen, werden Schuld haben.

22 Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Der HERR erlöst die Seele seiner Knechte; und alle, die auf ihn trauen, werden keine Schuld haben.