Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Al Vencedor, sobre Ajelet-sahar el lucero de la mañana. Salmo de David. Dios mío, Dios mío, ¿por qué me has dejado? ¿ Por qué estás lejos de mi salud, y de las palabras de mi clamor?

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

Dios mío, clamo de día, y no oyes; y de noche, y no puedo estar en silencio.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Tú empero eres santo, tú que habitas entre las alabanzas de Israel.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

En ti esperaron nuestros padres; esperaron, y tú los salvaste.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Clamaron a ti, y fueron librados; esperaron en ti, y no se avergonzaron.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Mas yo soy gusano, y no varón; oprobio de los hombres, y desecho del pueblo.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Todos los que me ven, escarnecen de mí; estiran los labios, menean la cabeza, diciendo:

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

Remítese al SEÑOR, líbrelo; sálvele él, puesto que en él se complacía.

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Pero tú eres el que me sacó del vientre, el que me haces esperar en ti desde que estaba a los pechos de mi madre.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Sobre ti fui echado desde la matriz; desde el vientre de mi madre, tú eres mi Dios.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

No te alejes de mí, porque la angustia está cerca; porque no hay quien ayude.

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

Me han rodeado muchos toros; fuertes toros de Basán me han cercado.

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Abrieron sobre mí su boca, como león rampante y rugiente.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Heme escurrido como aguas, y todos mis huesos se descoyuntaron; mi corazón fue como cera, desliéndose en medio de mis entrañas.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Como un tiesto se secó mi vigor, y mi lengua se pegó a mi paladar; y me has puesto en el polvo de la muerte.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Porque perros me han rodeado, me ha cercado cuadrilla de malignos; horadaron mis manos y mis pies.

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Contar puedo todos mis huesos; ellos miran, me consideran.

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Partieron entre sí mis vestidos, y sobre mi ropa echaron suertes.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Mas tú, SEÑOR, no te alejes; fortaleza mía, apresúrate para mi ayuda.

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Libra de la espada mi alma; del poder del perro mi vida.

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Sálvame de la boca del león, y de los cuernos de los unicornios líbrame.

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Anunciaré tu nombre a mis hermanos; en medio de la congregación te alabaré.

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

Los que teméis al SEÑOR, alabadle; toda la simiente de Jacob glorificadle; y temed de él, toda la simiente de Israel.

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Porque no menospreció ni abominó la aflicción del pobre en espíritu, ni de él escondió su rostro; y cuando clamó a él, le oyó.

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

De ti será mi alabanza en la grande congregación; mis votos pagaré delante de los que le temen.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Comerán los humildes, y serán saciados; alabarán al SEÑOR los que le buscan; vivirá vuestro corazón para siempre.

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Se acordarán, y se volverán al SEÑOR todos los términos de la tierra; y se humillarán delante de ti todas las familias de los gentiles.

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Porque del SEÑOR es el reino; y él se enseñoreará de los gentiles.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Comerán y adorarán todos los gruesos de la tierra; delante de él se arrodillarán todos los que descienden al polvo, y ninguno puede vivificar su propio alma.

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

La simiente le servirá; será contada al SEÑOR por generación.

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Vendrán, y anunciarán al pueblo que naciere, su justicia que él hizo.