Psalmien 22

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

Auf den Siegesspender bei der Morgenröte, ein Lied, von David. Mein Gott, mein Gott, was hast Du mich verlassen, und stehst so ferne meinen Angst- und Klagerufen?

2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

Mein Gott, am Tag erhebe ich den Ruf, und Du erhörst mich nicht, und also in der Nacht; Stillschweigen ist mir nicht vergönnt.

3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Und doch bist Du der Heilige Israels, Du schrecklich Thronender.

4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

Auf Dich vertrauten unsere Väter; sie hofften, und Du halfest ihnen.

5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

Sie schrieen auf zu Dir und fanden Rettung, und ihr Vertrauen auf Dich ward nicht getäuscht.

6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Ich aber bin ein Wurm, kein Mann, der Leute Spott, verachtet von dem Pöbel.

7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

Mich höhnt, wer mich nur sieht, verzieht den Mund und schüttelt mit dem Kopf.

8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

"Er freut sich an dem Herrn, der rette ihn! Der helfe ihm! Er ist sein Liebling."

9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Du halfst mir aus der Mutter Schoß; Du bargst mich an der Mutter Brust.

10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Auf Dich bin ich vom Mutterschoß her angewiesen; vom Mutterleibe an bist Du mein Gott.

11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Bleib mir nicht fern! Die Not ist nah, und niemand hilft.

12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

Der Farren viele stehen um mich her, und mich umringen Basanstiere.

13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Sie sperren gegen mich die Rachen auf, wie Löwen, die vor Mordlust brüllen.

14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Wie Wasser bin ich hingegossen; all meine Glieder haben sich gelöst. Mein Herz ist mir wie Wachs geworden, in meinem Busen hingeschmolzen.

15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Vertrocknet ist wie Lehm mein Schlund; am Gaumen haftet mir die Zunge, und wie mit Todesfarbe überzieht es mich.

16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Denn Hunde haben mich umringt, der Frevler Rotte mich umgeben; sie machen Löcher mir an Händen und an Füßen.

17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

Ich spüre Pein in allen meinen Gliedern; sie schauen zu und weiden sich an mir.

18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

Sie teilen meine Kleider unter sich und werfen über mein Gewand das Los.

19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Herr, sei nicht fern! Zu Hilfe, meine Stärke; schnell!

20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

Errette vom Verderben meine Seele, aus der Gewalt der Hunde jetzt mein Leben!

21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

Entreiße mich der Löwen Rachen! Rett aus den Hörnern der Wildochsen mich!

22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Dann kündige ich meinen Brüdern Deinen Ruhm und preise Dich in der Gemeinde also:

23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

"Die ihr den Herrn fürchtet, preiset ihn! Von Jakobs Stamm ihr alle, ehret ihn! Von Israels Geschlecht ihr alle, fürchtet ihn!

24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

Denn er verachtet und verschmäht es nicht, den Armen zu erhören, verhüllt sein Antlitz nicht vor ihm, und wenn er zu ihm ruft, erhört er ihn."

25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

Dann trag ich meine Dankesschuld in großer Volksgemeinde ab; ich bringe dann gelobte Opfer dar vor denen, die ihn fürchten.

26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Dann sollen satt die Armen werden, den Herrn rühmen, die ihn suchen: "Auflebe euer Herz für immer!"

27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

Dann kehren sich zum Herrn die Erdenenden alle, und alle Heidenstämme beten vor Dir dann an, bedenkend,

28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

daß nur dem Herrn das Königtum gebührt, und daß er auch den Heiden Herrscher ist.

29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

Nur ihn allein beten auf Erden alle an. Ihm beugt sich, wer zur Grube fährt und dessen Seele nicht mehr lebenskräftig.

30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

Die Nachwelt derer, die ihm dienen, sie rühmt den Herrn dem kommenden Geschlecht,

31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

und kündet einem nachgeborenen Volke seine Liebeund was er ihm getan.