Psalmien 22
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Unto the end, for the morning protection, a psalm for David. O God my God, look upon me: why hast thou forsaken me? Far from my salvation are the words of my sins.
2 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
O my God, I shall cry by day, and thou wilt not hear: and by night, and it shall not be reputed as folly in me.
3 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
But thou dwellest in the holy place, the praise of Israel.
4 Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
In thee have our fathers hoped: they have hoped, and thou hast delivered them.
5 He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
They cried to thee, and they were saved: they trusted in thee, and were not confounded.
6 Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
But I am a worm, and no man: the reproach of men, and the outcast of the people.
7 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
All they that saw me have laughed me to scorn: they have spoken with the lips, and wagged the head.
8 "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
He hoped in the Lord, let him deliver him: let him save him, seeing he delighteth in him.
9 Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
For thou art he that hast drawn me out of the womb: my hope from the breasts of my mother.
10 sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
I was cast upon thee from the womb. From my mother’s womb thou art my God,
11 Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
Depart not from me. For tribulation is very near: for there is none to help me.
12 Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
Many calves have surrounded me: fat bulls have besieged me.
13 avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
They have opened their mouths against me, as a lion ravening and roaring.
14 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
I am poured out like water; and all my bones are scattered. My heart is become like wax melting in the midst of my bowels.
15 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
My strength is dried up like a potsherd, and my tongue hath cleaved to my jaws: and thou hast brought me down into the dust of death.
16 Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
For many dogs have encompassed me: the council of the malignant hath besieged me. They have dug my hands and feet.
17 Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
They have numbered all my bones. And they have looked and stared upon me.
18 he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
They parted my garments amongst them; and upon my vesture they cast lots.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
But thou, O Lord, remove not thy help to a distance from me; look towards my defence.
20 Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
Deliver, O God, my soul from the sword: my only one from the hand of the dog.
21 Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
Save me from the lion’s mouth; and my lowness from the horns of the unicorns.
22 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
I will declare thy name to my brethren: in the midst of the church will I praise thee.
23 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
Ye that fear the Lord, praise him: all ye the seed of Jacob, glorify him.
24 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
Let all the seed of Israel fear him: because he hath not slighted nor despised the supplication of the poor man. Neither hath he turned away his face from me: and when I cried to him he heard me.
25 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
With thee is my praise in a great church: I will pay my vows in the sight of them that fear him.
26 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
The poor shall eat and shall be filled: and they shall praise the Lord that seek him: their hearts shall live for ever and ever.
27 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
All the ends of the earth shall remember, and shall be converted to the Lord: And all the kindreds of the Gentiles shall adore in his sight.
28 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
For the kingdom is the Lord’s; and he shall have dominion over the nations.
29 Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
All the fat ones of the earth have eaten and have adored: all they that go down to the earth shall fall before him.
30 Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
And to him my soul shall live: and my seed shall serve him.
31 He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
There shall be declared to the Lord a generation to come: and the heavens shall shew forth his justice to a people that shall be born, which the Lord hath made.
