Psalmien 147
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
Alleluya. Herie ye the Lord, for the salm is good; heriyng be myrie, and fair to oure God.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
The Lord schal bilde Jerusalem; and schal gadere togidere the scateryngis of Israel.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
Which Lord makith hool men contrit in herte; and byndith togidere the sorewes of hem.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
Which noumbrith the multitude of sterris; and clepith names to alle tho.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
Oure Lord is greet, and his vertu is greet; and of his wisdom is no noumbre.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
The Lord takith vp mylde men; forsothe he makith low synneris `til to the erthe.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Bifore synge ye to the Lord in knoulechyng; seye ye salm to oure God in an harpe.
8 Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille
Which hilith heuene with cloudis; and makith redi reyn to the erthe. Which bryngith forth hei in hillis; and eerbe to the seruice of men.
9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.
Which yyueth mete to her werk beestis; and to the briddys of crowis clepinge hym.
10 Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:
He schal not haue wille in the strengthe of an hors; nether it schal be wel plesaunt to hym in the leggis of a man.
11 Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.
It is wel plesaunt to the Lord on men that dreden hym; and in hem that hopen on his mercy.
12 Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.
Jerusalem, herie thou the Lord; Syon, herie thou thi God.
13 Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.
For he hath coumfortid the lockis of thi yatis; he hath blessid thi sones in thee.
14 Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.
Which hath set thi coostis pees; and fillith thee with the fatnesse of wheete.
15 Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.
Which sendith out his speche to the erthe; his word renneth swiftli.
16 Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.
Which yyueth snow as wolle; spredith abrood a cloude as aische.
17 Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?
He sendith his cristal as mussels; who schal suffre bifore the face of his cooldnesse?
18 Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.
He schal sende out his word, and schal melte tho; his spirit schal blowe, and watris schulen flowe.
19 Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.
Which tellith his word to Jacob; and hise riytfulnessis and domes to Israel.
20 Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!
He dide not so to ech nacioun; and he schewide not hise domes to hem.
