Psalmien 12

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

En Psalm Davids, till att föresjunga på åtta stränger. Hjelp, Herre; de helige äro förminskade; och de trogne äro få ibland menniskors barn.

2 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

Den ene talar med den andra onyttig ting; och skrymta, och lära utaf oens hjerta.

3 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

Herren utrote allt skrymteri och de tungo, som stor ord talar;

4 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

De der säga: Vår tunga skall hafva öfverhandena; oss bör tala; ho är vår herre?

5 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

Efter nu de elände förtryckte varda, och de fattige sucka, vill jag upp, säger Herren; jag vill skaffa en hjelp, att man frimodeliga lära skall.

6 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

Herrans tal är klart, såsom genomluttradt silfver i enom lerdegel, bepröfvadt sju resor.

7 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

Du Herre, bevara dem, och förvara oss för detta slägtet, till evig tid.

8 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

Ty det varder allestäds fullt med ogudaktiga, der sådana löst folk ibland menniskorna rådande är.