Psalmien 106

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Halleluja. Tacker Herranom, ty han är mild, och hans godhet varar i evighet.

2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

Ho kan uttala Herrans dråpeliga gerningar? och prisa all hans lofliga verk?

3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

Salige äro de som budet hålla, och göra alltid rätt.

4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

Herre, tänk på mig efter den nåd, som du dino folke lofvat hafver; bevisa oss dina hjelp;

5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

Att vi måge se dina utkorades välfärd, och glädja oss att dino folke väl går, och berömma oss med dinom arfvedel.

6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

Vi hafve syndat med våra fäder; vi hafve misshandlat, och hafve ogudaktige varit.

7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

Våre fäder uti Egypten ville icke förstå din under; de tänkte icke på dina stora godhet, och voro ohörige vid hafvet, nämliga röda hafvet.

8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

Men han halp dem för sitt Namns skull, så att han sina magt beviste.

9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

Och han näpste röda hafvet, och det vardt torrt; och förde dem genom djupen, såsom genom ena öken;

10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

Och halp dem ifrå deras hand, som dem hatade, och förlossade dem ifrå fiendans hand.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

Och vattnet fördränkte deras fiendar, så att icke en qvar blef.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

Då trodde de uppå hans ord, och söngo hans lof.

13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

Men de förgåto snarliga hans gerningar, och bidde intet efter hans råd.

14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

Och de fingo lusta i öknene, och försökte Gud uti ödemarkene.

15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

Men han gaf dem deras bön, och sände dem nog, tilldess dem vämjade dervid.

16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

Och de satte sig upp emot Mose i lägrena; emot Aaron, Herrans heliga.

17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

Jorden öppnade sig, och uppsvalg Dathan, och öfvertäckte Abirams rota.

18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

Och eld vardt ibland deras rota upptänd; lågen uppbrände de ogudaktiga.

19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

De gjorde en kalf i Horeb, och tillbådo det gjutna belätet;

20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

Och förvandlade sina äro uti ens oxas liknelse, den gräs äter.

21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

De förgåto Gud sin Frälsare, som så stor ting uti Egypten gjort hade;

22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

Vidunder i Hams land, och förskräckeliga gerningar i röda hafvet.

23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

Och han sade, att han ville förgöra dem, om Mose hans utkorade den plågan icke förtagit hade, och afvändt hans grymhet, att han icke platt skulle förderfva dem.

24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

Och de föraktade det lustiga landet; de trodde icke hans ordom;

25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

Och knorrade i deras hyddom; de lydde intet Herrans röst.

26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

Och han hof upp sina hand emot dem, att han skulle nederslå dem i öknene;

27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

Och kasta deras säd ibland Hedningarna, och förströ dem i landen.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

Och de gåfvo sig till BaalPeor, och åto af de döda afgudars offer;

29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

Och förtörnade honom med sin verk; då kom ock en plåga ibland dem.

30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

Då trädde Pinehas fram, och förlikte sakena, och plågan vände åter.

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

Och det vardt honom räknadt till rättfärdighet, ifrå slägte till slägte, i evig tid.

32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

Och de förtörnade honom vid trätovattnet; och de plågade Mose illa.

33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

Ty de bedröfvade honom hans hjerta, så att någor ord undföllo honom.

34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

De förgjorde ock icke de folk, som dock Herren dem budit hade;

35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

Utan de blandade sig ibland Hedningarna, och lärde deras verk;

36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

Och tjente deras afgudom; de kommo dem på förargelse.

37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

Och de offrade sina söner, och sina döttrar djeflom;

38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

Och utgöto oskyldigt blod, sina söners och döttrars blod, som de offrade Canaans afgudom; så att landet med blodskulder besmittadt vardt;

39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

Och orenade sig med sinom gerningom, och hor bedrefvo med sin verk.

40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

Då förgrymmade sig Herrans vrede öfver sitt folk, och han fick en styggelse till sitt arf;

41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

Och gaf dem uti Hedningars händer; så att öfver dem rådde de som dem hätske voro.

42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

Och deras fiender plågade dem, och de vordo kufvade under deras händer.

43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

Han förlossade dem ofta; men de förtörnade honom med sin verk, och vordo få för deras missgerningars skull.

44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

Och han såg till deras nöd, då han deras klagan hörde;

45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

Och tänkte på sitt förbund, som han med dem gjort hade; och det ångrade honom efter hans stora godhet;

46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

Och lät dem komma till barmhertighet, för allom dem som dem fångat hade.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

Hjelp oss, Herre vår Gud, och för oss tillhopa ut ifrå Hedningarna; att vi måge tacka ditt helga Namn, och begå ditt lof.

48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

Lofvad vare Herren, Israels Gud, ifrån evighet i evighet; och allt folk säga: Amen. Halleluja.