Psalmien 104

1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

Mon âme, bénis l'Éternel! Éternel, mon Dieu, tu es très grand, tu es revêtu de splendeur et de majesté!

2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

Il s'enveloppe de lumière comme d'un vêtement, Il déploie les Cieux comme une tenture;

3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

Il élève sur les eaux le haut de sa demeure, Il fait des nuées son char, Il s'avance sur les ailes du vent.

4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

Il fait des vents ses messagers, et ses ministres, du feu enflammé.

5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

Il assit la terre sur ses bases, elle est inébranlable pour toujours, pour jamais.

6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

Tu l'avais couverte de l'abîme comme d'un manteau, les eaux se tenaient sur les montagnes;

7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

à ta menace elles ont fui, à la voix de ton tonnerre elles ont reculé:

8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

les montagnes montèrent, les vallées descendirent à la place que tu leur assignas.

9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

Tu posas des limites qu'elles ne franchiraient plus, afin qu'elles ne vinssent plus recouvrir la terre.

10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

Tu fais jaillir des sources pour former les ruisseaux; ils s'écoulent entre les montagnes;

11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

ils abreuvent toutes les bêtes des champs, les onagres y étanchent leur soif.

12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

Sur leurs bords séjournent les oiseaux du ciel, entre les rameaux ils font entendre leur voix.

13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

Du haut de sa demeure Il arrose les montagnes, et la terre se rassasie du fruit de tes œuvres.

14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

Il fait croître l'herbe pour les quadrupèdes, et les plantes pour le service de l'homme, tirant ainsi le pain du sein de la terre;

15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

et le vin qui réjouit le cœur de l'homme, et, plus que l'huile, fait resplendir son visage; et le pain qui fortifie le cœur de l'homme.

16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

Les arbres de l'Éternel sont rassasiés, les cèdres du Liban qu'il a plantés,

17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

où viennent nicher les oiseaux, la cigogne, qui habite les pins.

18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

Les hautes montagnes sont pour les bouquetins, et les rochers sont l'asile des gerboises.

19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

Il créa la lune pour marquer les temps; le soleil connaît son couchant.

20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

Tu fais l'obscurité, et il est nuit: alors toutes les bêtes des forêts sont en mouvement;

21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

les jeunes lions rugissent après la proie, et demandent à Dieu leur pâture.

22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

Le soleil se lève: ils se retirent, et vont reposer dans leurs tanières.

23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

L'homme se rend à son travail, et à son labour jusques au soir.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

Que tes œuvres sont nombreuses, ô Éternel! Tu les as toutes faites avec sagesse; la terre est pleine de tes richesses.

25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

Dans cette mer grande et vaste fourmillent sans nombre des animaux petits et grands.

26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

Là circulent les navires, le Léviathan que tu formas pour s'y jouer.

27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

Tous ils s'attendent à toi, pour que tu leur donnes la nourriture en son temps.

28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

Tu leur donnes, ils recueillent; tu ouvres ta main, ils se rassasient de biens.

29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

Tu caches ta face, ils sont éperdus; tu leur retires le souffle, ils expirent et rentrent dans leur poudre.

30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

Tu émets ton souffle, ils sont créés, et tu renouvelles la face de la terre.

31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

La gloire de l'Éternel demeure à jamais; l'Éternel se réjouit de ses œuvres.

32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

Il regarde la terre, et elle tremble; Il touche les montagnes, et elles sont fumantes.

33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

Je veux chanter l'Etemel, tant que je vivrai, célébrer mon Dieu, tant que je serai.

34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

Que mes chants lui soient agréables! Je fais mes délices de l'Éternel.

35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

Que les pécheurs disparaissent de la terre, et que les impies cessent d'être! Mon âme, bénis l'Éternel! Alléluia!