Psalmien 103
1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Neni i kapina Ieowa o lol i mar a jaraui!
2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Neni i kapina Ieowa, o der monokela a kotin wiawia mau on uk!
3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Me kotin makeki on uk dip om karoj, ap kotin kamauiala om jomau kan.
4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Me kotin dore uk ala jan ni waja apwal, me kotin ninie kin uk mak o kalanan.
5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Me kotin kapai uk adar ni om malar, o kotin kapulpul uk ala dueta adler.
6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
En Ieowa a wiawia me pun, o a kotin kapunala, me mi ni kalokolok japun.
7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
A kotin kajale on Mojej al en a meakaroj, o on men Ijrail a wiawia kan.
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ieowa me dir en kalanan o mak, a kin kotin kanonama, o a kalanan me lapalap.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
A jota kin kotin kaloke aramaj anjau karoj, o pil jota onion kokolata.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
A jota kotin pwain on kitail duen dip atail, o jota depuk on kitail duen atail japun kan.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
A duen ileile en lan jan jappa, iduen a mak lapalap on ir, me kin majak i.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Duen maj en lan o kapin lan ara doo pajan, iduen a kotin kadooana wei jan kitail dip atail.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Duen jam amen pokepoko na jeri, iduen Kot kotin kupukupura irail, me lan i.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Pwe a kotin mani, da me kitail wiaui kida, a kotin mani, me kitail me pwel par.
15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Aramaj amen kin rajon ra, a kin majal pajan dueta wan tuka nan jap o.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Ma kijinian pan leler, a joer mia, o a jolar aja deu a.
17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
A kalanan en Ieowa pan duedueta kokolata on ir, me lan i, o a melel on jeri en jeri kan,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
On ir, me kin kolekol a inau, o madamadaua duen a majan kan, pwen kapwaiada.
19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
Ieowa kotin kauada mol a nanlan, o a kotin kaunda meakan karoj.
20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
Kapikapina Ieowa, komail japwilim a tounlan kan, komail me lapalap akan ni manaman, me kin kapwaiada a majan kan, o peiki on moat en a majan!
21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Kapikapina Ieowa japwilim a pokon akan karoj, o japwilim a ladu kan, me kin kapwaiada kupur a!
22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Kapikapina Ieowa japwilim a dipijou kan ni waja karoj, me a kotin kakaun, nen i kapina Ieowa!
