Psalmien 103

1 Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

Von David. - Den Herrn lobpreise, meine Seele, mein ganzes Herz den heiligen Namen sein!

2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

Lobpreis den Herrn, du, meine Seele! Vergiß nicht, was er Gutes dir getan!

3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

Er ist's, der alle deine Schuld vergibt, der alle deine Leiden heilt,

4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

der vor dem Grab dein Leben rettet, mit Huld und Liebe dich umgibt,

5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

mit Segen dein Verlangen stillt und dich dem Phönix gleich verjüngt.

6 Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Gerechtigkeit übt stets der Herr, schafft allen Unterdrückten Recht.

7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

Er zeigt, wie einst dem Moses seine Wege, den Kindern Israels all seine Taten.

8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

Barmherzig ist der Herr und gnädig, langmütig und von großer Huld.

9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

Er zürnt nicht immerfort; noch trägt er ewig nach.

10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

Er tut uns nicht nach unsren Sünden, vergüt uns nicht nach unsren Missetaten.

11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

So hoch der Himmel über dieser Erde, so überragend seine Liebe über denen, die ihn fürchten.

12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

So fern der Morgen von dem Abend ist, entfernt er unsere Schuld von uns.

13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

So innig, wie ein Vater seine Kinder liebt, so liebt der Herr die, so ihn fürchten.

14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Er kennt ja unsere Art, ist eingedenk, daß wir aus Staub.

15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.

Der Sterbliche! Wie Gras sind seine Tage, er blüht wie eine Blume auf dem Felde.

16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

Wenn sie ein Lüftchen anhaucht, ist sie weg, und ihre Stätte kennt sie nimmer.

17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

Die Huld des Herrn jedoch ruht für und für auf denen, die ihn fürchten, und seine Liebe auf den Kindeskindern,

18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

die seinen Bund bewahren und seine Vorschriften erfüllen wollen.

19 Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

Der Herr hat seinen Thron im Himmel aufgestellt; doch seine Herrschaft waltet über alles.

20 Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.

Lobpreist den Herrn, ihr, seine Engel, ihr starken Helden, die ihr seinen Willen tut und seinem Donnerrufe folgt!

21 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

Lobpreist den Herrn, all seine Heere! Ihr Diener, die Vollstrecker seines Willens!

22 Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

Lobpreist den Herrn, all seine Werke an allen Orten seiner Herrschaft! Lobpreis den Herrn, du, meine Seele!