Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Bēdu cilvēka lūgšana, kad tas ir noskumis un savas žēlabas izgāž Tā Kunga priekšā. Ak Kungs, klausi manu lūgšanu, un mana saukšana lai nāk pie Tevis.

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Neapslēp Savu vaigu priekš manis, atgriez Savu ausi pie manis bēdu laikā; tai dienā, kad es saucu, paklausi mani drīz.

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Jo manas dienas ir iznīkušas kā dūmi, un mani kauli ir izdeguši kā pagale.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Mana sirds ir sasista un izkaltusi kā zāle, tā ka es aizmirstu pat savu maizi ēst.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Mani kauli līp pie manas miesas no kaukšanas un nopūšanās.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Es esmu tā kā dumpis tuksnesī, es esmu kā apogs (pūce) izpostītās vietās.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Es esmu nomodā un tāpat kā vientulis putns uz jumta.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Mani ienaidnieki mani nievā cauru dienu; kas pret mani trako, tie mani dara par lāsta vārdu.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Jo es ēdu pelnus kā maizi un sajaucu savu dzērienu ar asarām,

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

Tavas bardzības un dusmības pēc, jo Tu mani esi pacēlis un atkal nogāzis.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Manas dienas ir kā ēna pavakarē, un es kalstu kā zāle.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Bet Tu, Kungs, paliec mūžīgi un Tava piemiņa līdz radu radiem.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Kaut Tu celtos un apžēlotos par Ciānu, jo jau ir laiks par viņu apžēloties, jo tas nospriestais laiks ir atnācis.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Jo Tavi kalpi mīļo viņas akmeņus un žēlojās, ka tā guļ pīšļos.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Tad pagāni bīsies Tā Kunga Vārdu, un visi ķēniņi virs zemes Tavu godību,

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Kad Tas Kungs Ciānu uztaisīs un parādīsies Savā godībā.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Viņš griežas pie bēdu ļaužu lūgšanas un nenicina pielūgšanu.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Lai tas top uzrakstīts pēcnākamiem, un tie ļaudis, kas vēl taps radīti, slavēs To Kungu.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Jo Viņš skatās no Sava svēta augstuma, Tas Kungs lūko no debesīm uz zemi,

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

Ka Viņš dzird cietumnieku nopūšanos un atsvabina nāves bērnus;

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Ka Tā Kunga vārds top sludināts Ciānā un Viņa slava Jeruzālemē,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

Kad tautas sapulcējās kopā un valstis, Tam Kungam kalpot.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Bet Viņš ir pazemojis ceļā manu spēku un paīsinājis manas dienas.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Es saku: mans Dievs, neņem mani nost pusmūžā. Tavi gadi paliek līdz radu radiem.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Senlaikus Tu esi nodibinājis zemi, un debesis ir Tavu roku darbs.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Tās zudīs, bet Tu pastāvēsi; tās sadils visas, kā drēbes; Tu tās pārvērtīsi kā drānas, un tās pārvērtīsies;

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Bet Tu palieci tas pats, un Tavi gadi nebeigsies.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

Tavu kalpu bērni paliks, un viņu dzimums būs pastāvīgs Tavā priekšā.