Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Ein Gebet des Elenden, so er betrübt ist und seine Klage vor dem HERRN ausschüttet. HERR, höre mein Gebet und laß mein Schreien zu dir kommen!

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Verbirg dein Antlitz nicht vor mir in der Not; neige deine Ohren zu mir; wenn ich dich anrufe, so erhöre mich bald!

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Denn meine Tage sind vergangen wie ein Rauch, und meine Gebeine sind verbrannt wie ein Brand.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Mein Herz ist geschlagen und verdorret wie Gras, daß ich auch vergesse, mein Brot zu essen.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Mein Gebein klebt an meinem Fleisch vor Heulen und Seufzen.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Ich bin gleich wie eine Rohrdommel in der Wüste; ich bin gleich wie ein Käuzlein in den verstörten Stätten.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Ich wache und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dache.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Täglich schmähen mich meine Feinde; und die mich spotten, schwören bei mir.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Weinen

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

vor deinem Dräuen und Zorn, daß du mich aufgehoben und zu Boden gestoßen hast.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Meine Tage sind dahin wie ein Schatten; und ich verdorre wie Gras.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Du aber, HERR, bleibest ewiglich und dein Gedächtnis für und für.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Du wollest dich aufmachen und über Zion erbarmen; denn es ist Zeit, daß du ihr gnädig seiest, und die Stunde ist kommen.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

Denn deine Knechte wollten gerne, daß sie gebauet würde, und sähen gerne, daß ihre Steine und Kalk zugerichtet würden;

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

daß die Heiden den Namen des HERRN fürchten und alle Könige auf Erden deine Ehre;

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

daß der HERR Zion bauet und erscheinet in seiner Ehre.

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

Er wendet sich zum Gebet der Verlassenen und verschmähet ihr Gebet nicht.

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

Das werde geschrieben auf die Nachkommen; und das Volk, das geschaffen soll werden, wird den HERRN loben.

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Denn er schauet von seiner heiligen Höhe, und der HERR siehet vom Himmel auf Erden,

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

daß er das Seufzen des Gefangenen höre und losmache die Kinder des Todes,

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

auf daß sie zu Zion predigen den Namen des HERRN und sein Lob zu Jerusalem,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

wenn die Völker zusammenkommen und die Königreiche, dem HERRN zu dienen.

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Er demütiget auf dem Wege meine Kraft; er verkürzet meine Tage.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Ich sage: Mein Gott, nimm mich nicht weg in der Hälfte meiner Tage! Deine Jahre währen für und für.

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Du hast vorhin die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk.

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

Sie werden vergehen, aber du bleibest. Sie werden alle veralten wie ein Gewand; sie werden verwandelt wie ein Kleid, wenn du sie verwandeln wirst.

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

Du aber bleibest, wie du bist, und deine Jahre nehmen kein Ende.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.