Psalmien 102

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

Gebet für einen Elenden, wenn er verzagt vor dem Herrn seine Klage ausschüttet. Herr! Höre mein Gebet, und laß mein Rufen zu Dir kommen!

2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

Verbirg Dein Antlitz nicht vor mir! Neig her zu mir Dein Ohr an meinem Trübsalstage! Erhöre schnell mich, wenn ich rufe!

3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

Denn meine Tage schwinden hin wie Rauch; dem Feuer gleich ist mein Gebein verbrannt.

4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

Mein Herz ist dürr, versengt wie Gras; mein täglich Brot vergesse ich zu essen.

5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

Vor meinem lauten Seufzen klebt mein Gebein im Leib zusammen.

6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Dem Pelikan der Wüste gleiche ich, und Eulen in Ruinen bin ich gleich geworden.

7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

Beim Wachen bin ich wie ein Vöglein, das einsam auf dem Dache weilt.

8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

Mich höhnen täglich meine Feinde, und die mich reizen, nehmen mich zum Fluchen.

9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

Denn Asche esse ich wie Brot und mische meinen Trank mit Tränen

10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

vor Deinem Zorne, Deinem Grimm, wenn Du mich aufhebst und zu Boden wirfst.

11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

Dem langen Schatten gleichen meine Tage; wie Gras verdorre ich.

12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

Doch Du, Herr, thronest ewiglich; Dein Name dauert für und für.

13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

Du solltest Dich erheben, Dich Sions wieder zu erbarmen. Ihm Gnade zu erweisen, ist es Zeit; denn die bestimmte Frist ist da.

14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

So gerne haben Deine Knechte seine Steine und hängen selbst an seinem Schutt in Liebe.

15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

Die Heiden fürchten dann des Herrn Namen und alle Könige der Erde Deine Herrlichkeit. -

16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

Erbaut dem Herrn von neuem Sion und zeigt er sich in seinem Herrschertum,

17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

und achtet auf der Nackten Flehen, verschmäht er nimmer ihr Gebet,

18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

dann schreibe man dies für die Nachwelt auf, damit ein neugeschaffen Volk den Herrn lobpreise!

19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

Von seiner heiligen Höhe schaue er herab; der Herr vom Himmel auf die Erde blicke,

20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

um der Gefangenen Gestöhn zu hören, des Todes Kinder zu befreien!

21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

Dann künden sie des Herren Ruhm in Sion und zu Jerusalem sein Lob,

22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

wenn sich die Völker allzumal versammeln und Königreiche, um dem Herrn zu dienen. -

23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

Ermattet bin ich auf dem Weg; verkürzt sind meine Tage.

24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

Drum flehe ich: "Mein Gott! Nimm mich nicht weg in meiner Tage Hälfte! Du, dessen Jahre Ewigkeiten währen."

25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

Die Erde, die Du einst gegründet, der Himmel, Deiner Hände Werk,

26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

sie schwinden hin, Du aber bleibst. Sie all veralten wie ein Kleid; Du wechselst sie wie ein Gewand. Und wechseln sie,

27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

so bleibst Du doch derselbe, und Deine Jahre enden nicht.

28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

So mögen auch die Kinder Deiner Knechte bleiben, ihr Stamm, solang Du selber bist!