Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

Mar ne kliče modrost? In razumevanje [ne] dviguje svojega glasu?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

Stoji na vrhu visokih krajev, ob poti, na krajih steza.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

Kliče pri velikih vratih, pri mestnem vhodu, pri vstopanju, pri vratih.

4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

Vam, oh možje, kličem in moj glas je k človeškim sinovom.

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

Oh vi preprosti, razumite modrost, in vi bedaki, bodite razumevajočega srca.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

Poslušajte, kajti govorila bom o odličnih stvareh in odpiranje mojih ustnic bodo prave stvari.

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

Kajti moja usta bodo govorila resnico, zlobnost pa je mojim ustnicam ogabnost.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

Vse besede mojih ust so v pravičnosti, v njih ni ničesar kljubovalnega ali sprevrženega.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

So čisto preproste tistemu, ki razume in pravilne tem, ki najdejo spoznanje.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

Sprejmite moje poučevanje in ne srebra in spoznanje raje kakor izbrano zlato.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Kajti modrost je boljša kakor rubini in vse stvari, ki se lahko želijo, se ne morejo primerjati k njej.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

Jaz, modrost, prebivam z razumnostjo, odkrivam spoznanje razumnih domiselnosti.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Gospodov strah je sovražiti zlo. Ponos, aroganco, zlobno pot in kljubovalna usta sovražim.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

Nasvet je moj in zdrava modrost. Jaz sem razumevanje, jaz imam moč.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

Po meni kraljujejo kralji in princi odrejajo pravico.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Po meni vladajo princi in plemiči, celó vsi zemeljski sodniki.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

Ljubim tiste, ki me ljubijo in tisti, ki me iščejo zgodaj, me bodo našli.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

Bogastva in čast sta z menoj; da, trajna bogastva in pravičnost.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

Moj sad je boljši kakor zlato; da, kakor čisto zlato in moje poplačilo kakor izbrano srebro.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

Vodim po poti pravičnosti, po sredi stezá sodbe,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

da lahko povzročim tistim, ki me ljubijo, da podedujejo imetje in jaz bom napolnila njihove zaklade.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

Gospod me je imel v lasti od začetka svoje poti, pred svojimi deli od davnine.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Bila sem postavljena od večnosti, od začetka ali preden je bila zemlja.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Ko tam ni bilo globin, sem bila rojena, ko tam ni bilo studencev, obilnih z vodo.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

Preden so bile gore nameščene, pred hribi sem bila rojena,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

medtem ko še ni naredil zemlje niti polj niti najvišjega dela iz prahu sveta.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

Ko je pripravljal nebo, sem bila tam, ko je postavil obod na obličju globine,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

ko je zgoraj osnoval oblake, ko je utrdil studence globin,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

ko je morju dal svoj odlok, da vode ne bodo prekoračile njegove zapovedi, ko je določil temelje zemlje,

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

tedaj sem bila poleg njega, kakor nekdo vzgojen z njim in dnevno sem bila njegovo veselje, vedno radostna pred njim,

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

radostna na naseljivem delu njegovega zemeljskega [kroga] in moja veselja so bila s človeškimi sinovi.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

Zdaj mi torej prisluhnite, oh vi otroci, kajti blagoslovljeni so tisti, ki se drže mojih poti.

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

Poslušajte poučevanje, bodite modri in tega ne zavrnite.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

Blagoslovljen je človek, ki me posluša, ki dnevno bedi pri mojih velikih vratih, ki čaka pri podbojih mojih vrat.

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

Kajti kdor me najde, najde življenje in dosegel bo naklonjenost od Gospoda.

36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Toda kdor zoper mene greši, škodi svoji lastni duši. Vsi tisti, ki me sovražijo, ljubijo smrt.