Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

Rufet nicht die Weisheit und die Klugheit läßt sich hören?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

Öffentlich am Wege und an der Straße stehet sie.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

An den Toren bei der Stadt, da man zur Tür eingehet, schreiet sie:

4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

O ihr Männer, ich schreie zu euch und rufe den Leuten!

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

Merket, ihr Albernen, den Witz; und ihr Toren, nehmet es zu Herzen!

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

Höret, denn ich will reden, was fürstlich ist, und lehren, was recht ist.

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

Denn mein Mund soll die Wahrheit reden, und meine Lippen sollen hassen, das gottlos ist.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

Alle Reden meines Mundes sind gerecht; es ist nichts Verkehrtes noch Falsches drinnen.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

Sie sind alle gleichaus denen, die sie vernehmen, und richtig denen, die es annehmen wollen.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

Nehmet an meine Zucht lieber denn Silber und die Lehre achtet höher denn köstlich Gold.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Denn Weisheit ist besser denn Perlen, und alles, was man wünschen mag, kann ihr nicht gleichen.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

Ich, Weisheit, wohne bei dem Witz und ich weiß guten Rat zu geben.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Die Furcht des HERRN hasset das Arge, die Hoffart, den Hochmut und bösen Weg, und bin feind dem verkehrten Munde.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

Mein ist beides, Rat und Tat; ich habe Verstand und Macht.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

Durch mich regieren die Könige und die Ratsherren setzen das Recht.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Durch mich herrschen die Fürsten und alle Regenten auf Erden.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

Ich liebe, die mich lieben; und die mich frühe suchen, finden mich.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

Reichtum und Ehre ist bei mir, wahrhaftig Gut und Gerechtigkeit.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

Meine Frucht ist besser denn Gold und fein Gold und mein Einkommen besser denn auserlesen Silber.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

Ich wandle auf dem rechten Wege, auf der Straße des Rechts,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

daß ich wohl berate, die mich lieben und ihre Schätze voll mache.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

Der HERR hat mich gehabt im Anfang seiner Wege; ehe er was machte, war ich da.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Ich bin eingesetzt von Ewigkeit, von Anfang vor der Erde.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Da die Tiefen noch nicht waren, da war ich schon bereitet, da die Brunnen noch nicht mit Wasser quollen,

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

Ehe denn die Berge eingesenkt waren, vor den Hügeln war ich bereitet.

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

Er hatte die Erde noch nicht gemacht, und was dran ist, noch die Berge des Erdbodens.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

Da er die Himmel bereitete, war ich daselbst; da er die Tiefe mit seinem Ziel verfassete,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

da er die Wolken droben festete, da er festigte die Brunnen der Tiefe,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

da er dem Meer das Ziel setzte und den Wassern, daß sie nicht übergehen seinen Befehl, da er den Grund der Erde legte:

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

da war ich der Werkmeister bei ihm und hatte meine Lust täglich und spielte vor ihm allezeit

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

und spielte auf seinem Erdboden; und meine Lust ist bei den Menschenkindern.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

So gehorchet mir nun, meine Kinder! Wohl denen, die meine Wege behalten!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

Höret die Zucht und werdet weise, und laßt sie nicht fahren!

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

Wohl dem Menschen, der mir gehorchet, daß er wache an meiner Tür täglich, daß er warte an den Pfosten meiner Tür.

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

Wer mich findet, der findet das Leben und wird Wohlgefallen vom HERRN bekommen.

36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Wer aber an mir sündiget, der verletzt seine Seele. Alle, die mich hassen, lieben den Tod.