Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Waarachtig, de wijsheid roept, De schranderheid verheft haar stem!
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Zij staat langs de weg op de toppen der hoogten, Op het kruispunt der wegen,
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
Opzij van de poorten, aan de ingang der stad, Waar men de poorten betreedt, predikt zij luid:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
Ik roep tot u, mannen, Ik spreek tot de kinderen der mensen:
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Leert toch, onnozelen, wat schranderheid is, Verstaat toch, dwazen, wat wijsheid betekent!
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Luistert, want wat ik zeg is zeker, Wat over mijn lippen komt is juist;
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Mijn mond spreekt de waarheid, Van leugentaal hebben mijn lippen een afschuw.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Al mijn woorden zijn oprecht, Niet één ervan is misleidend of vals;
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Voor wie ze verstaat, zijn ze allen treffend, Voor wie ze wil begrijpen, allen juist.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Neemt liever mijn tucht aan dan zilver, Geeft aan kennis de voorkeur boven het fijnste goud;
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Want de wijsheid is meer waard dan juwelen, Geen kostbaarheid komt haar nabij!
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Ik, wijsheid, ben met overleg vertrouwd, En beschik over weloverwogen kennis;
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Maar hoogmoed en trots, een slechte levenswandel, En een wispelturige tong zijn een afschuw voor mij.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Ik beschik over raad en beleid, Ik bezit doorzicht en kracht;
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Door mij zijn de koningen koning, En bepalen de leiders wat recht is;
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Door mij zijn de vorsten vorst, En zijn alle rechtvaardige rechters in aanzien.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Die mij beminnen heb ik lief, En die mij zoeken, zullen mij vinden.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
Ik beschik over rijkdom en aanzien, Over duurzame welvaart en voorspoed;
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Mijn vrucht is meer waard dan het edelste goud, Meer dan het fijnste zilver mijn oogst.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Ik wandel op de weg der gerechtigheid, Midden op de paden van het recht:
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
Om die mij beminnen, met bezit te verrijken, En hun schatkamers te vullen.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Jahweh schiep mij als zijn eerste gewrocht, Als het eerste werk, dat Hij ooit heeft gemaakt;
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Van oudsher ben ik gevormd, Van den beginne, vóór de eerste tijden der aarde.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Toen er nog geen oceanen waren. was ik geboren, Toen er nog geen bronnen, rijk aan water, bestonden;
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Eer de bergen waren neergelaten, Eer de heuvels ontstonden, werd ik geboren,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Eer Hij de aarde had gemaakt en de velden, En alle grondstoffen der wereld.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Toen Hij de hemel welfde, was ik aanwezig, Toen Hij een kring trok rond het vlak van de oceaan;
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Toen Hij daarboven de wolken bevestigde, En de bronnen van de oceaan begonnen te stromen;
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
Toen Hij de zee haar grenzen stelde, Dat de wateren haar oevers niet zouden overschrijden; Toen Hij de fundamenten der aarde legde:
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Was ik bij Hem als een troetelkind, Was ik elke dag zijn vermaak, Dartelde ik heel de tijd onder zijn ogen,
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Spelend op zijn wereldrond, En mij vermakend met de kinderen der mensen.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Welnu dan kinderen luistert naar mij; Gelukkig zij, die mijn wegen bewaren;
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Hoort naar de lessen, weest wijs, en verwerpt ze niet. En de wacht houden aan de posten van mijn poorten.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Gelukkig de mens, die naar mij luistert, Die elke dag aan mijn deuren waken,
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Wie mij vindt, heeft het leven gevonden, En welbehagen verkregen van Jahweh;
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
Maar wie mij mist, benadeelt zichzelf, En al wie mij haten, beminnen de dood!
