Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

Mon ikke Visdommen raaber, og Forstanden opløfter sin Røst?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

Paa Toppen af Højene ved Vejen, midt paa Stierne staar den;

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

ved Siden af Portene, ved Udgangen af Staden, ved Indgangen til Portene raaber den:

4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

Til eder, I Mænd, vil jeg raabe, og min Røst lyde til Menneskens Børn.

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

I uvidende! fatter Vid; og I Daarer! fatter Forstand.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

Hører, thi jeg vil tale fyrstelige Ting og aabne mine Læber med Retvished.

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

Thi min Gane taler Sandhed, og Ugudelighed er en Vederstyggelighed for mine Læber.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

I Retfærdighed ere alle min Munds Ord; der er intet fordrejet eller forvendt i dem.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

De ere alle rette for den forstandige og ligefremme for dem, som finde Kundskab.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

Tager imod min Undervisning og ikke imod Sølv og imod Kundskab fremfor udsøgt Guld.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Thi Visdom er bedre end Perler, og alle de Ting, man har Lyst til, kunne ikke lignes ved den.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

Jeg, Visdommen, jeg har taget Bolig i Vidskab og besidder Kundskab om kløgtige Raad.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Herrens Frygt er at hade ondt; Hoffærdighed og Hovmodighed og Ondskabs Vej og den Mund, som taler forvendte Ting, hader jeg.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

Raad og hvad der har Bestand, hører mig til; jeg er Forstand, mig hører Styrke til.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

Ved mig regere Konger, og ved mig beskikke Fyrster Ret.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Ved mig herske Herskere og Høvdinger, alle Dommere paa Jorden.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

Jeg elsker dem, som elske mig, og de, som søge mig, skulle finde mig.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

Rigdom og Ære er hos mig, varigt Gods og Retfærdighed.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

Min Frugt er bedre end Guld og ædelt Malm, og at vinde mig er bedre end udsøgt Sølv.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

Jeg vandrer paa Retfærdigheds Vej, midt paa Rettens Stier,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

til at lade dem, som elske mig, arve varigt godt og til at fylde deres Forraadskamre.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

Herren ejede mig som sin Vejs Begyndelse, forud for sine Gerninger, fra fordums Tid.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

Fra Evighed er jeg indsat, fra det første af, før Jorden var.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

Da Afgrundene endnu ikke vare, er jeg født, da Kilderne, som have meget Vand, ikke vare til.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

Før Bjergene bleve nedsænkede, før Højene bleve til, er jeg født.

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

Han havde endnu ikke skabt Jorden eller Markerne eller det første af Jordens Støv.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

Der han beredte Himlene, da var jeg der, der han slog en Kreds oven over Afgrunden;

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

der han befæstede Skyerne heroventil, der Afgrundens Kilder fik deres faste Sted;

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

der han satte Havet dets Grænse, at Vandene ikke skulde overtræde hans Befaling, der han lagde Jordens Grundvold:

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

Da var jeg hos ham som Kunstnerinde, og jeg var hans Lyst Dag for Dag, og jeg legede for hans Ansigt alle Tider;

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

jeg legede i Verden paa hans Jord, og min Lyst var hos Menneskens Børn.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

Og nu, Børn, hører mig! og salige ere de, som tage Vare paa mine Veje.

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

Hører Undervisning og bliver vise, og lader den ikke fare!

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

Saligt er det Menneske, som hører mig, saa at han dagligt vaager ved mine Døre og tager Vare paa mine Dørstolper.

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

Thi hvo mig finder, han finder Livet og faar Velbehag hos Herren.

36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Men hvo, som synder imod mig, skader sin Sjæl; alle, som mig hade, elske Døden.