Sananlaskujen 30
1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
Detta är Agurs, Jake sons, ord, lära och tal; dens mansens, till Ithiel, ja till Ithiel och Uchal.
2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
Ty jag är den aldragalnaste, och menniskors förstånd är icke när mig.
3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
Jag hafver icke lärt vishet; och hvad heligt är, vet jag icke.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
Hvilken far upp till himmelen, och neder? Ho fattar vädret i sina händer? Ho binder vattnet uti ett kläde? Ho hafver stadfäst alla verldenes ändar? Huru heter han? Och huru heter hans Son? Vetst du det?
5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
All Guds ord äro genomluttrad, och äro en sköld dem som tro uppå honom.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
Lägg intet till hans ord, att han icke skall straffa dig, och du varder lögnaktig funnen.
7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
Tu ting bedes jag af dig, att du dock icke ville neka mig dem, förr än jag dör:
8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
Afguderi och lögn låt vara långt ifrå mig; fattigdom och rikedom gif mig icke, men låt mig min afskilda del af spis få.
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Jag måtte eljest, om jag alltför mätt vorde, neka och säga: Ho är Herren? eller, om jag alltför fattig vorde, måtte stjäla, och förtaga mig på mins Guds Namn.
10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
Förråd icke tjenaren för hans herra, att han icke bannar dig, och du kommer i skuld.
11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
Det är ett slägte, som banna sin fader, och icke välsigna sina moder;
12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
Ett slägte, som sig tycker rent vara, och äro dock icke ifrå sinom träck rene tvagne;
13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
Ett slägte, som sin ögon högt upphäfva, och sin ögnahvarf högt upphålla;
14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
Ett slägte, som hafver svärd för tänder, hvilke med sina oxlatänder uppfräta och förtära de elända i landena, och de fattiga ibland menniskorna.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
Iglen har två döttrar: Bär hit, Bär hit. Tre ting stå icke till att mätta, och det fjerde säger icke: Det är nog:
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää". (Sheol h7585)
Helvetet, en ofruktsam qvinnos lif; jorden varder icke af vattnet mätt; och elden säger icke: Det är nog. (Sheol h7585)
17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
Ett öga, som bespottar fadren, och försmår att lyda modrene, det måste korparna vid bäcken uthugga, och de unga örnar uppfräta.
18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
Tre ting äro mig förunderlige, och det fjerde vet jag icke:
19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
Örnens väg i vädret; ormens väg på hälleberget; skeppets väg midt i hafvet; och ens mans väg till ena pigo.
20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
Alltså är horkonones väg; hon uppsluker, och stryker sig om munnen, och säger: Jag hafver intet illa gjort.
21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
Ett land varder igenom tre ting oroligit, och det fjerde kan det icke fördiaga:
22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
En tjenare, då han Konung varder; en dåre, då han alltför mätt är;
23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
En vanartig, då hon gift varder; och en tjenarinna, då hon sina frues artving varder.
24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
Fyra äro små ting på jordene, och klokare än de vise:
25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
Myrorna, ett svagt folk, likväl skaffa de om sommaren sin spis;
26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
Kuniler, ett svagt folk, likväl göra de sitt hus i bergsklippomen;
27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
Gräshoppor hafva ingen Konung, likväl draga de ut med hela hopar;
28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
Spindelen virkar med sina händer, och är i Konungapalats.
29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
Tre ting hafva en skön gång, och det fjerde går väl:
30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
Lejonet mägtigt ibland djuren, och vänder icke tillbaka för någrom;
31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
En vedehund med starka länder; och en vädur; och en Konung, dem ingen sig emotsätta tör.
32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
Hafver du varit fåvitsk, och upphäfvit dig, och haft ondt för händer, så lägg handena på munnen.
33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
Då man mjölk kärnar, gör man der smör utaf; och den der näsona trycker, han tvingar der blod ut; och den der vrede uppväcker, han tvingar der träto ut.
