Sananlaskujen 28

1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.

Den ogudaktige flyr, och ingen jagar honom; men den rättfardige är frimodig, såsom ett ungt lejon.

2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.

För landsens synders skull varda många förvandlingar i Förstadömen; men för deras skull, som förståndige och förnuftige äro, blifva de länge.

3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.

En armling, som de fattiga oförrättar, är såsom väta, den fruktena förderfvar.

4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.

De som lagen öfvergifva, lofva den ogudaktiga; men de som bevara lagen, äro dem ogunstige.

5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.

Onde menniskor akta intet uppå rätt; men de som efter Herran fråga, de akta uppå all ting.

6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.

Bättre är en fattig, den i sine fromhet vandrar, än en rik man, den i vrångom vägom går.

7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.

Den der lagen bevarar, han är ett förståndigt barn; men den som slösare uppehåller, han skämmer sin fader.

8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.

Den sitt gods förmerar med ocker och vinning, han församlar det dem fattigom till nytto.

9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

Den sitt öra afvänder till att höra lagen, hans bön är en styggelse.

10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.

Den som de fromma förförer in uppå en ond väg, han varder i sina grop fallandes; men de fromme skola det goda ärfva.

11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.

En rik man tycker, att han är vis; men en fattig förståndig märker honom.

12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.

När de rättfärdige hafva öfverhandena, så går det ganska väl till; men när ogudaktige uppkomma, så varder en omvändning i folkena.

13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Den sina missgerning nekar, honom varder icke väl gångandes; men den henne bekänner och öfvergifver, han skall få barmhertighet.

14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Säll är den som städse fruktar; men den som halsstyf är, han faller i olycko.

15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.

En ogudaktig, som öfver ett fattigt folk regerar, han är ett rytande lejon, och en girig björn.

16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.

När en Förste utan förstånd är, så sker mycken orätt; men den der girighet hatar, han skall länge lefva.

17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.

En menniska, som uppå ens själs blod orätt gör, han varder icke behållen, det han än i kulona fore.

18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.

Den der i fromhet vandrar, han blifver vid sig; men den en ond väg går, han måste engång falla.

19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.

Den sin åker brukar, han skall få bröd nog; men den der far efter att gå fåfäng, han skall få fattigdom nog.

20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.

En trofast man varder mycket välsignad; men den der fiker efter att varda rik, han skall icke oskyldig blifva.

21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.

Anse personen är icke godt; ty han gjorde väl illa för ett stycke bröd.

22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

Den som hastar efter rikedom, och är nidsk, han vet icke, att honom skall nöd uppåkomma.

23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.

Den ena mennisko straffar, han skall sedan ynnest finna, mer än den der smekrar.

24 Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.

Den som tager ifrå fader eller moder, och säger: Det är icke synd; han är förderfvarens stallbroder.

25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.

En högmodig man uppväcker träto; men den som förlåter sig uppå Herran, han varder fet.

26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.

Den sig uppå sitt hjerta förlåter, han är en dåre; men den som går med vishet, han skall friad varda.

27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.

Den som den fattiga gifver, honom skall intet fattas; men den som sin ögon afvänder, med honom skall det fast tillbakagå.

28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.

När de ogudaktige uppkomma, så förgömmer sig folket; men när de förgås, så varda de rättfärdige månge.