Sananlaskujen 28

1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.

Fugit impius nemine persequente; justus autem, quasi leo confidens, absque terrore erit.

2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.

Propter peccata terræ multi principes ejus; et propter hominis sapientiam, et horum scientiam quæ dicuntur, vita ducis longior erit.

3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.

Vir pauper calumnians pauperes similis est imbri vehementi in quo paratur fames.

4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.

Qui derelinquunt legem laudant impium; qui custodiunt, succenduntur contra eum.

5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.

Viri mali non cogitant judicium; qui autem inquirunt Dominum animadvertunt omnia.

6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.

Melior est pauper ambulans in simplicitate sua quam dives in pravis itineribus.

7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.

Qui custodit legem filius sapiens est; qui autem comessatores pascit confundit patrem suum.

8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.

Qui coacervat divitias usuris et fœnore, liberali in pauperes congregat eas.

9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

Qui declinat aures suas ne audiat legem, oratio ejus erit execrabilis.

10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.

Qui decipit justos in via mala, in interitu suo corruet, et simplices possidebunt bona ejus.

11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.

Sapiens sibi videtur vir dives; pauper autem prudens scrutabitur eum.

12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.

In exsultatione justorum multa gloria est; regnantibus impiis, ruinæ hominum.

13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Qui abscondit scelera sua non dirigetur; qui autem confessus fuerit et reliquerit ea, misericordiam consequetur.

14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.

Beatus homo qui semper est pavidus; qui vero mentis est duræ corruet in malum.

15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.

Leo rugiens et ursus esuriens, princeps impius super populum pauperem.

16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.

Dux indigens prudentia multos opprimet per calumniam; qui autem odit avaritiam, longi fient dies ejus.

17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.

Hominem qui calumniatur animæ sanguinem, si usque ad lacum fugerit, nemo sustinet.

18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.

Qui ambulat simpliciter salvus erit; qui perversis graditur viis concidet semel.

19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.

Qui operatur terram suam satiabitur panibus; qui autem sectatur otium replebitur egestate.

20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.

Vir fidelis multum laudabitur; qui autem festinat ditari non erit innocens.

21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.

Qui cognoscit in judicio faciem non bene facit; iste et pro buccella panis deserit veritatem.

22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

Vir qui festinat ditari, et aliis invidet, ignorat quod egestas superveniet ei.

23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.

Qui corripit hominem gratiam postea inveniet apud eum, magis quam ille qui per linguæ blandimenta decipit.

24 Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.

Qui subtrahit aliquid a patre suo et a matre, et dicit hoc non esse peccatum, particeps homicidæ est.

25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.

Qui se jactat et dilatat, jurgia concitat; qui vero sperat in Domino sanabitur.

26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.

Qui confidit in corde suo stultus est; qui autem graditur sapienter, ipse salvabitur.

27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.

Qui dat pauperi non indigebit; qui despicit deprecantem sustinebit penuriam.

28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.

Cum surrexerint impii, abscondentur homines; cum illi perierint, multiplicabuntur justi.