Sananlaskujen 26

1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

Come la neve non conviene all’estate, né la pioggia al tempo della mèsse, così non conviene la gloria allo stolto.

2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

Come il passero vaga qua e là e la rondine vola, così la maledizione senza motivo, non raggiunge l’effetto.

3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

La frusta per il cavallo, la briglia per l’asino, e il bastone per il dosso degli stolti.

4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

Non rispondere allo stolto secondo la sua follia, che tu non gli abbia a somigliare.

5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

Rispondi allo stolto secondo la sua follia, perché non abbia a credersi savio.

6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

Chi affida messaggi a uno stolto si taglia i piedi e s’abbevera di pene.

7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

Come le gambe dello zoppo son senza forza, così è una massima in bocca degli stolti.

8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

Chi onora uno stolto fa come chi getta una gemma in un mucchio di sassi.

9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

Una massima in bocca agli stolti è come un ramo spinoso in mano a un ubriaco.

10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

Chi impiega lo stolto e il primo che capita, è come un arciere che ferisce tutti.

11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

Lo stolto che ricade nella sua follia, è come il cane che torna al suo vomito.

12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Hai tu visto un uomo che si crede savio? C’è più da sperare da uno stolto che da lui.

13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

Il pigro dice: “C’è un leone nella strada, c’è un leone per le vie!”

14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

Come la porta si volge sui cardini così il pigro sul suo letto.

15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

Il pigro tuffa la mano nel piatto; gli par fatica riportarla alla bocca.

16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

Il pigro si crede più savio di sette uomini che dànno risposte sensate.

17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

Il passante che si riscalda per una contesa che non lo concerne, è come chi afferra un cane per le orecchie.

18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

Come un pazzo che avventa tizzoni, frecce e morte,

19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

così è colui che inganna il prossimo, e dice: “Ho fatto per ridere!”

20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

Quando mancan le legna, il fuoco si spegne; e quando non c’è maldicente, cessan le contese.

21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

Come il carbone da la brace, e le legna dànno la fiamma, così l’uomo rissoso accende le liti.

22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

Le parole del maldicente son come ghiottonerie, e penetrano fino nell’intimo delle viscere.

23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

Labbra ardenti e un cuor malvagio son come schiuma d’argento spalmata sopra un vaso di terra.

24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

Chi odia, parla con dissimulazione; ma, dentro, cova la frode.

25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

Quando parla con voce graziosa, non te ne fidare, perché ha sette abominazioni in cuore.

26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

L’odio suo si nasconde sotto la finzione, ma la sua malvagità si rivelerà nell’assemblea.

27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

Chi scava una fossa vi cadrà, e la pietra torna addosso a chi la rotola.

28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

La lingua bugiarda odia quelli che ha ferito, e la bocca lusinghiera produce rovina.