Sananlaskujen 26

1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

Comme la neige en été, et comme la pluie dans la moisson, ainsi la gloire ne sied pas à un sot.

2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

Comme le moineau qui va çà et là, et l’hirondelle qui vole, ainsi la malédiction sans cause n’arrivera point.

3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

Le fouet est pour le cheval, la bride pour l’âne, et la verge pour le dos des sots.

4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

Ne réponds pas au sot selon sa folie, de peur que toi aussi tu ne lui ressembles.

5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

Réponds au sot selon sa folie, de peur qu’il ne soit sage à ses propres yeux.

6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

Celui qui envoie des messages par la main d’un sot, se coupe les pieds [et] boit l’injustice.

7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

Les jambes du boiteux sont sans force: tel est un proverbe dans la bouche des sots.

8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

Celui qui donne de la gloire à un sot, c’est comme un sachet de pierres précieuses dans un tas de pierres.

9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

Une épine qui entre dans la main d’un homme ivre, tel est un proverbe dans la bouche des sots.

10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

Le puissant use de violence envers tout le monde: il prend à gages le sot et il prend à gages les passants.

11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

Comme le chien retourne à son vomissement, le sot répète sa folie.

12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

As-tu vu un homme sage à ses propres yeux? Il y a plus d’espoir pour un sot que pour lui.

13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

Le paresseux dit: Il y a un [lion] rugissant sur le chemin, un lion dans les rues.

14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

La porte tourne sur ses gonds, et le paresseux sur son lit.

15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

Le paresseux enfonce sa main dans le plat, il est las de la ramener à sa bouche.

16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

Le paresseux est plus sage à ses yeux que sept [hommes] qui répondent avec bon sens.

17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

Il saisit un chien par les oreilles, celui qui, en passant, s’emporte pour une dispute qui n’est pas la sienne.

18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

Comme un fou qui jette des brandons, des flèches, et la mort,

19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

ainsi est l’homme qui trompe son prochain, et qui dit: N’était-ce pas pour plaisanter?

20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

Faute de bois, le feu s’éteint; et, quand il n’y a plus de rapporteurs, la querelle s’apaise.

21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

Du charbon sur le brasier et du bois sur le feu, ainsi est l’homme querelleur pour échauffer les disputes.

22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

Les paroles du rapporteur sont comme des friandises, et elles descendent jusqu’au-dedans des entrailles.

23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

Les lèvres brûlantes et le cœur mauvais sont comme de la litharge d’argent appliquée sur un vase de terre.

24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

Celui qui hait se déguise par ses lèvres; mais au-dedans de lui il nourrit la fraude.

25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

Quand il rend sa voix gracieuse, ne le crois point, car il y a sept abominations dans son cœur.

26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

La haine se cache-t-elle sous la dissimulation, sa méchanceté sera découverte dans la congrégation.

27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

Qui creuse une fosse y tombera, et la pierre retournera sur celui qui la roule.

28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

La langue fausse hait ceux qu’elle a écrasés, et la bouche flatteuse amène la ruine.