Sananlaskujen 19

1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

Ein Armer, der in Einfalt wandelt, ist viel besser als einer mit gezierter Rede, dazu dumm.

2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

Ausruhen ohne Grund ist auch nicht gut; doch wer sich überstürzt, tritt sicher fehl.

3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

Zerstört des Menschen eigene Torheit seinen Weg, so zürnt sein Herz dem Herrn.

4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

Der Reichtum schafft stets neue Freunde; wer aber arm, von dem trennt sich sein Freund.

5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

Ein falscher Zeuge bleibt nicht ungestraft, und nicht entkommt, wer Lügen spricht.

6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

Es buhlen viele um des Mannes Gunst, der geben kann; doch keinen Freund besitzt, wer selbst bedürftig.

7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

Den Armen mag von seinen Brüdern keiner; selbst seine Freunde bleiben fern von ihm. Wer Worten nachjagt, dem gereichen sie zu nichts.

8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

Wer sich Verstand erwirbt, der liebt sein Leben, und wer Vernunft bewahrt, der findet Glück.

9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

Ein falscher Zeuge bleibt nicht ungestraft; wer Lügen vorbringt, geht zugrunde.

10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

Wohlleben frommt dem Toren nicht, noch weniger dem Sklaven der Genuß.

11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

Langmut zeuget vom Verstande eines Menschen; das Übersehen der Verfehlung ist sein Ruhm.

12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

Des Königs üble Laune ist wie Knurren eines jungen Löwen; doch seine Huld, was Tau für Pflanzen.

13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

Ein Unglück für den Vater ist ein dummer Sohn; ein zänkisch Weib ist wie der Regen, der eindringt in ein Haus und draus vertreibt.

14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

Von seinen Vätern erbt man Haus und Gut; vom Herrn jedoch kommt ein verständig Weib.

15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

In tiefen Schlaf versenkt die Faulheit; ein Lässiger wird Hunger leiden.

16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

Wer Achtung vor Befehlen hat, bewahrt sein Leben; wer seine Pflicht vernachlässigt, wird mit dem Tod bestraft.

17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

Wer sich erbarmt des Armen, leiht dem Herrn, und seine Guttat lohnt er ihm.

18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.

Straf deinen Sohn! Dann gibt's noch Hoffnung. Bekümmre dich nicht um sein Weinen!

19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.

"Wer gar zu weit im Zorne geht, der muß es büßen." Im Gegenteil! Errette ihn und rett ihn immer wieder!

20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.

Hör auf den Rat! Nimm an die Mahnung, auf daß du in der Zukunft weise seist!

21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

Der Pläne in des Mannes Herzen mögen viele sein; der Plan des Herrn allein geht in Erfüllung.

22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

Beim Menschen ist begehrenswert Wohltätigkeit; doch besser ist ein Mensch, der nichts besitzt, als der, der lügenhaft verspricht.

23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

Zum Leben dient die Furcht des Herrn; der Hochmut murrt, daß nicht das Böse wird bestraft.

24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

Wenn seine Hand der Faule in die Schüssel steckt, so mag er sie zum Mund nicht bringen.

25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

Wenn du den Spötter schlägst, so kann der Dumme dadurch weise werden. Vermahnst du einen Klugen, kann er dadurch weise werden.

26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

Wer seinen Vater elend macht und seiner Mutter Herz durchbohrt, der ist ein Sohn, der schimpflich und erbärmlich handelt!

27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

Mein Sohn, laß ab, auf Mahnungen zu hören, die nur geschehn, um gute Lehren in den Wind zu schlagen!

28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

Des nichtswürdigen Zeugen spottet die Gerechtigkeit; der Trug verwickelt frevelhaften Mund in Widerspruch.

29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.

Bereit sind Schläge für die Spötter und Hiebe für des Toren Rücken.