Sananlaskujen 13

1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

En vis son låter fadren tukta sig; men en bespottare lyder icke straff.

2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

Munsens frukt nyttjar man; men de föraktare tänka icke annat än vrånghet.

3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

Den sin mun bevarar, han bevarar sitt lif; men den som sin mun orådeliga upplåter, han kommer i förskräckelse.

4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

Den late begärar, och får dock intet; men de trefne få nog.

5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

Den rättfärdige är lögnenes fiende; men den ogudaktiga skämmer, och försmäder.

6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

Rättfärdighet bevarar den oskyldiga; men det ogudaktiga väsendet förer en till synd.

7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

Mången är fattig i stor rikedom, och mången är rik i sinom fattigdom.

8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

Med rikedom kan en hjelpa sitt lif; men en fattig man hörer icke straff.

9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

De rättfärdigas ljus gör gladsamma; men de ogudaktigas lykta skall utslockna.

10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

Ibland de högmodiga är alltid träta; men vishet gör förnuftigt folk.

11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

Rikedom varder liten, när man förslöser honom; men det man tillsammanhåller, det varder stort.

12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

Det hopp, som fördröjes, gör ängslo i hjertat; men när det kommer, som man begärar, det är ett lifsträ.

13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

Den som föraktar ordet, han förderfvar sig sjelf; men den som fruktar budet, han skall få frid.

14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

Dens visas lära är en lefvandes källa, till att undvika dödsens snaro.

15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

Ett godt råd bekommer väl; men de föraktares väg gör ondt.

16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

En kloker gör all ting med förnuft men en dåre utsprider dårskap.

17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

Ett ogudaktigt bådskap bär ondt fram; men ett troget båd är helsosamt.

18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

Den som tuktan låter fara, han hafver fattigdom och skam; den sig gerna straffa låter, han skall till äro komma.

19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

När det kommer, som man begärar, det gör hjertana godt; men den som flyr det onda, han är dem galnom en styggelse.

20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

Den som med visom omgår, han varder vis; men den som de dårars stallbroder är, han får olycko.

21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

Det onda följer syndarena efter; men dem rättfärdigom varder godt vedergullet.

22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

Den gode skall hafva arfvingar intill barnabarn, men syndarens gods skall varda spardt till den rättfärdiga.

23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

Mycken spis är uti de fattigas åker; men somliga församla med orätt.

24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

Den sitt ris spar, han hatar sitt barn; men den som det kärt hafver, han näpser det i tid.

25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.

Den rättfärdige äter, att hans själ må mätt varda; men de ogudaktigas buk hafver aldrig nog.