Sananlaskujen 13

1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

Der Weise achtet auf die väterliche Mahnung; der Spötter hört auf keinerlei Verweis.

2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

Der Gute nährt sich von der Hilfe anderer, die Gier der Bösewichter von Gewalttat.

3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

Wer seinen Mund behütet, wahrt sein Leben; wer seine Lippen aufreißt, dem droht Untergang.

4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

Der Faule will und will doch nicht; der Arbeitsame aber wird gar reich gelabt.

5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

Die Lüge haßt der Fromme; die Sünde bringt nur Schimpf und Schande.

6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

Des Weges Sicherheit bewacht die Tugend; das Laster aber läßt zum Fall den Fehltritt führen.

7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

Der eine stellt sich reich und hat doch nichts; der andere stellt sich arm und hat ein groß Vermögen.

8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

Schon mancher mußte durch viel Geld sein Leben retten; wer arm ist, hört nie eine Drohung.

9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

Das Licht der Frommen leuchtet; der Frevler Leuchte muß erlöschen.

10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

Im Übermut allein kommt es zu Tätlichkeiten; doch Weisheit findet sich bei Klugen.

11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

Vermögen schwindet, das durch nichts erworben wird; doch wer durch Arbeit es erwirbt, vergrößert es.

12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

Ein lang dahingezogenes Hoffen macht das Herz erkranken; ein Lebensbaum ist der erfüllte Wunsch.

13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

Wer vor Befehlen keine Scheu besitzt, der schädigt sich; wer aber Ehrfurcht vor Geboten hat, wird nicht behelligt.

14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

Des Weisen Lehre ist ein Lebensborn, wo's gilt, den Fallstricken des Todes zu entgehen.

15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

Ein fein Benehmen bringt in Gunst; der Sünder Wandel führt zum Abgrund.

16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

Ein kluger Mann tut alles recht geschickt; der Tor entwickelt Torheit.

17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

Der frevelhafte Bote stürzt sich selbst ins Unglück; ein treuer Bote tut sich selber wohl.

18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

Armut und Schande werden dem zuteil, der Zucht verwirft; wer auf die Rüge achtet, wird geehrt.

19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

Verbotener Genuß ist süß; dem Toren ist's darum ein Greuel, vom Bösen abzulassen.

20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

Gehst du mit Weisen um, wirst du weise! Wer's mit den Toren hält, dem geht es schlecht.

21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

Unglück verfolgt die Sünder; den Frommen gibt man zur Belohnung Gutes.

22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

Ein Guter hinterläßt sein Erbe Kindeskindern; des Sünders Habe ist dem Frommen vorbehalten.

23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

Das Prozessieren frißt der Armen mühevoll bestellte Äcker, und mancher stirbt, bevor das Urteil kommt.

24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

Wer seine Rute schont, der liebt nicht seinen Sohn; doch wer ihn liebt, der sucht ihn heim mit Züchtigung.

25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.

Der Fromme ißt, bis daß er satt; der Frevler Bauch hat nie genug.